Nimettömässä kunnassa asui miesoletettu, ilmeisesti yksineläjä, joka kävi viikoittain kirjastossa lainaamassa virkahenkilön avustuksella kirjoja. Taas kerran operaatio uusittiin ja taas oli asiakkaalla kainalossa kirjoja kotiin luettavaksi.
Kirjastovirkailija epäili, tokkohan hän niitä ainakaan kaikkia lukee ja livautti joukkoon myös Raamatun. Taas niin kuin ennenkin miesoletettu palautti kirjat. Opusten vastaanottaja kysäisi, että mitä juuri tästä pidit. Mies vastasi, että mielenkiintoinen oli. Kyllähän siinä rimpuiltiin ja rampuiltiin, mutta naiminen siitä lopuksi tuli. Kyseessä oli siis Raamattu.
Samoin on kotimaamme hallituksen laita. Rimpuillaan ja rampuillaan. Kaivetaan syytteitä kapaloiästä alkaen. Samaan aikaan velloo kysymys entisen ministerin sanomisista, oikeutta käydään jo hovissa asti.
Tukijoukkoina 16 konservatiivia on rientämässä avuksi jopa USA:sta. Istunto oli kaksipäiväinen, hedelmien oletetaan kypsyvän marraskuussa. Meillä on sananvapauslaki ja uskonnonvapauslaki, mutta tulkinta näiden toteuttamisesta ilmeisesti puuttuu.
Hallitus on jo useamman kuukauden rypenyt rasismin suossa. Joku on pyytänyt anteeksi, mutta ei tarpeeksi. Usko ihmisen taitoon lukita kieli ”hamppan taa” on heikko. Kukaan meistä ei koskaan voi ryömiä toisen pään sisälle ja tonkia ahdasmielisyyden taipumusta.
Ei kissaa eikä ihmistä saa satuttaa, mutta kuka on hän, joka on kelvollinen heittämään ensimmäisen kiven, hän, joka tuntee itsensä syyttömäksi ja voisi astua esiin jakamaan oikeutta koko maailmalle.
Uutta löylyä lyödään kiukaalle. Eräs puoluesihteeri on nuoruudessaan lyönyt kissaa lapiolla eikä ole enää joidenkin mielestä kelvollinen hoitamaan julkista tehtävää. Missä kulkee eläinsuojelun raja? Ehkä hyttysessä, ampiaisessa, käärmeessä, kalassa tai nisäkkäässä. Kaikki ovat luotuja elämään. Ihmiselle on annettu valta luomakuntaa kaikkien parhaaksi hoitaa, ihminen on kuitenkin erehtyväinen.
Meillä suomalaisilla ja koko maailmalla on Gordionin solmu, joka pitäisi aukaista. Antiikissa solmu avattiin miekalla. Toivottavasti päästään naurettavasta rimpuilusta ja solmu avataan sovinnollisen sanan säilän avulla. Tässä maailman tilanteessa pitäisi seisoa ”yhtenä miehenä” isänmaamme ja kansamme suojelemiseksi.
Eeva Auvinen
Naantalin Merimasku