Huoltovarmuuskeskustelu heräsi horroksesta koronan myötä ja viimeistään Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti teeman politiikan puheenaiheiden kärkikastiin. Huoltovarmuus on laaja kokonaisuus ja maatalous on puolestaan yksi sen keskeisimpiä palasia.
Ruoantuotannon toimivuus on yhteiskunnan elinehto. Vaikeina aikoina ei voida suomalaisten vatsojen täyttämistä laskea tuontiruoan varaan. Ainoa keino varmistua, että täällä riittää ruokaa jatkossakin jopa vaikeiden aikojen iskiessä, on varmistaa ruoantuotannon riittävä omavaraisuus.
Suomen maatalous on jo pitkään paininut kannattavuusongelman kanssa. Kiteytettynä ongelman ydin on se, että tuottajien kustannukset ovat liian suuret tuotteista saatuun hintaan nähden. Suomessa oli vielä vuonna 2010 lähes 60 000 maatilaa. Vuonna 2021 tämä luku oli enää alle 45 000 ja lopettamistahti on noin 1000 tilaa vuodessa.
Tuotantokustannukset ovat viime aikoina kasvaneet muun muassa energian, lannoitteiden ja rehujen hinnannousun sekä tilojen toimintaa määrittelevän sääntelyn myötä. Kysymyksessä on iso asia, sillä ruokaketju työllistää yli 300 000 suomalaista. Jos tilat lopettavat, katoavat työpaikat muualtakin.
Kotimaisilla ruokamarkkinoilla painavin sana on ollut elintarviketeollisuudella ja kauppaliikkeillä, jotka ajattelevat omaa tulostaan. Tuottajat ovat jääneet jalkoihin. Tuottajahintoja on nostettava, mutta tiukassa taloustilanteessa hinnannousua ei voi siirtää kuluttajien maksettavaksi. Välikäsien on kannettava vastuu.
On muistettava, että jos kotimaisen ruoan hinta nousee liikaa, kääntyy monen kuluttajan katse tuontiruokaan. Hinta näyttelee isoa roolia yleisten elinkustannusten kohotessa vauhdilla. Suomalaisessa tuotannossa panostetaan eläinten hyvinvointiin, puhtauteen, ympäristöasioihin ja antibioottivapauteen. Näin ei tehdä edes monissa EU-maissa. Investoinnit eläinten hyvinvointiin, tuotannon laatuun ja kestävyyteen maksaa pitkän pennin, minkä takia tuontielintarvikkeilla on hintakilpailussa etu.
Tilojen hätähuudot ovat kantautuneet päättäjien korviin. Myös media on nostanut suomalaisten tietoisuuteen tuottajien ahdingon. Osa tekee kovaa työtä ja tulos saattaa olla jopa tappiollinen. On päivänselvää, ettei mikään tila porskuta loputtomiin, kun viivan alle ei jää euroakaan.
Elintarviketeollisuus, kauppa ja tuottajat ovat käyneet neuvotteluja tiukentuneesta tilanteesta. Valtiojohto pohtii tilanteeseen ratkaisuja. Tuottajahintojen on yksinkertaisesti noustava tuntuvasti, mutta tapahtuuko näin? Maatalous tarvitsee lisäksi toimintaedellytyksiä vahvistavia poliittisia päätöksiä, ei lisää vihreän siirtymän vaateita.
Miksi tuottajien auttamisella on kiire? Inflaatiolukemat ovat korkeimmillaan aikoihin. Elämisen hinta on noussut kaikilla, myös maataloustuottajilla. On sanomattakin selvää, että jos toimeentulon kanssa on painittu jo aiemmin, niin nyt nurkan takana vaanivat entistä vaikeammat ajat. Sähkön hinta uhkaa nousta talvella ennätyslukemiin. Hintapommi iskee maataloustuottajien elinkeinotoimintaan ja elämisen kustannuksiin. Myös riski korkojen tuntuvasta noususta on läsnä.
Suomen maatalous tarvitsee hyviä uutisia. Hallitus valmistelee tulevan vuoden budjettia. Kovasti hehkutetusta maatalouden 300 miljoonan euron tukipaketista suuri osa valui erilaisiin hankkeisiin, eikä lämmittänyt tilallisia.
Maatalouden ja samalla huoltovarmuuden pelastamiseen tarvitaan painavia panostuksia budjettiriihessä. Jos niitä ei kuulu, voivat seuraukset olla hyytäviä. Myös kuntien ja eri julkisten toimijoiden pitäisi tarjota kotimaista ruokaa ja osallistua talkoisiin ja tukea suomalaisia tuottajia.
Ritva Elomaa
kansanedustaja (ps.)
maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja