Var­sin­kin 1800-lu­vul­la ve­rä­jien lu­ku­mää­rä kar­jan lai­dun­ta­mi­sen vuok­si li­sään­tyi niin val­ta-, kylä- kuin yk­si­tyis­teil­lä. Pää­o­sa por­teis­ta oli kui­ten­kin ta­val­li­sia riu­ku­ve­rä­jiä. Näi­den li­säk­si kar­ta­noi­hin joh­ta­vil­le teil­le nou­si ko­ris­teel­li­sia puu- ja tii­li­port­te­ja. Näis­tä on mai­nin­to­ja kir­jal­li­suu­des­sa sekä van­hois­sa piir­rok­ses­sa 1700–1800-lu­vuil­ta. Osa on säi­ly­nyt jopa ny­ky­päi­vään.

Var­sin­kin sil­loi­sis­sa kar­ta­no­pi­tä­jis­sä, ku­ten Wil­l­nä­sis­sä, on ol­lut lu­kui­sia ko­ris­teel­li­sia port­te­ja, jot­ka opas­ti­vat kul­ki­jaa edes­sä ole­vaan asuin­kar­ta­noon. Il­mei­ses­ti aa­te­lis­to myös kil­pai­li tu­lo­port­tien pra­meu­des­sa.

Pra­mei­lus­ta saa mal­lia muun mu­as­sa 1700-lu­vun lo­pul­la ku­va­tus­ta Lou­hi­saa­reen joh­ta­val­la tiel­lä ol­lees­ta kaa­ri­por­tis­ta ja 1840-lu­vul­la ole­vas­ta J. Knut­so­nin piir­rok­ses­ta (Z. To­pe­liuk­sen Van­ha kau­nis Suo­mi -teos), joka ku­vaa Lem­pi­saa­reen joh­ta­vaa puis­ta tu­lo­port­tia. Uu­den Han­nu­lan myö­tä ovat syn­ty­neet tii­li­set tu­lo­por­tit kah­del­le Me­ri­mas­kun tiel­tä joh­ta­val­le ku­jal­le, joi­den kaut­ta kul­ku on sil­loi­sel­le hu­vi­lal­le joh­det­tu. Va­li­tet­ta­vas­ti toi­nen pyl­väs­pa­ri on hä­vin­nyt mai­se­mas­ta ko­ko­naan toi­sen ol­les­sa pa­has­ti ra­pau­tu­nee­na.

To­den­nä­köi­ses­ti van­hin port­ti on C.P. Häl­lst­rö­min tus­si­la­vee­rauk­ses­sa vuo­del­ta 1793, mis­sä nä­kyy osa Wil­l­nä­sin kap­pe­li­kirk­koa ja ym­pä­ris­töä en­nen My­nä­mä­ki–Ry­mät­ty­lä-maan­tien val­mis­tu­mis­ta. Ai­kai­sem­pi tie- yh­teys on kul­ke­nut Au­tui­sis­ta kir­kon ohi koh­ti Lou­hi­saar­ta. Hie­man hei­koh­kos­sa tus­si­työs­sä nä­kyy kui­ten­kin sel­väs­ti kaa­ri­port­ti. Var­si­nai­sel­la kirk­ko­tiel­lä ei vas­taa­vaa ol­lut ha­vait­ta­vis­sa. Va­li­tet­ta­vas­ti al­ku­pe­räi­sen la­vee­rauk­sen olin­paik­kaa ei tun­ne­ta. Lou­hi­saa­ren muis­ta tu­lo­por­teis­ta ei ole tie­toa.

Lem­pi­saa­reen joh­ta­val­la tiel­lä port­te­ja on Jo­ki­lan sal­mel­ta kar­ta­non mies­pi­hal­le as­ti ol­lut ai­na­kin kol­mes­sa pai­kas­sa. En­sim­mäi­nen tu­lo­port­ti on si­jan­nut Jo­ki­las­sa, toi­nen Par­kin­mä­en ja Iso­nii­tun ra­jal­la ja kol­mas vie­lä so­tien jäl­keen Pä­re­ka­ton luo­na, mies­pi­haan joh­ta­val­la tiel­lä. Näis­tä on ai­no­as­taan säi­ly­nyt ny­ky­päi­vään Jo­ki­lan tii­li­set pyl­väät. Mikä on ol­lut pyl­väi­den ikä­jär­jes­tys, jää ar­vat­ta­vak­si. To­den­nä­köi­ses­ti van­hin Lem­pi­saa­ren por­teis­ta on Iso­nii­tul­la si­jan­nut pui­nen, kau­niis­ti muo­toil­tu luo­mus, jon­ka luo­ta avau­tui tu­li­jal­le laa­jem­pi nä­ky­mä kar­ta­no­lin­naan ja sitä ym­pä­röi­vään puis­toon. Piir­ros­ku­vaan on tai­tei­li­ja ikuis­ta­nut pa­ri­he­vo­set ja her­ras­vä­el­le por­tin avan­nut ja lant­tia odot­ta­van nuo­ren mie­hen.

Van­han Han­nu­lan mah­dol­li­ses­ta tu­lo­por­tis­ta ei ai­na­kaan kir­joit­ta­jal­la ole tie­toa. Sen si­jaan Han­nu­lan 1870-lu­vul­la ra­ken­net­tu hu­vi­la­ra­ken­nus on saa­nut tii­li­set por­tit kum­mal­le­kin tu­lo­tiel­le, jot­ka joh­ta­vat My­nä­mä­ki–Ry­mät­ty­lä-tiel­tä. Kap­pe­li­kir­kon suun­nas­ta tu­le­vat pyl­väät ovat ajan saa­tos­sa ko­ko­naan hä­vin­neet, mut­ta Me­ri­mas­kun suun­nan pyl­väät ovat vie­lä en­ti­söi­tä­vis­sä.

Mai­se­mas­ta ajan mit­taan, vie­lä jol­ti­ses­sa kun­nos­sa ole­vat, his­to­ri­al­li­set muis­to­mer­kit ovat vaa­ras­sa ka­do­ta. Nii­hin saat­taa liit­tyä myös mo­nia pai­kal­li­sia ja hen­ki­lö­koh­tai­sia muis­to­ja. Erää­nä sel­lai­se­na tu­lee mie­lee­ni 1950-lu­vul­ta va­paa­her­ra L.G. von Haart­ma­nin ker­to­mus ko­ke­muk­ses­ta tu­lo­por­til­la.

”Isä­ni oli ker­ran tal­vi­sai­kaan läh­dös­sä Lem­pi­saa­res­ta kau­pun­kiin, kun tuol­la tu­lo­por­til­la he­vo­set äk­kiä py­säh­tyi­vät. Nii­den eteen oli jos­ta­kin il­mes­ty­nyt van­hah­ta­vaan har­maa­seen asuun pu­keu­tu­nut nai­nen. Mene pois mui­ja, huu­te­li isä­ni, et­tä pää­sem­me kul­ke­maan por­tis­ta! Se ei aut­ta­nut, vaan ajo­mie­hen oli as­tut­ta­va rees­tä. Sil­loin il­mes­tys ka­to­si ei­kä lu­mes­sa näh­ty ai­no­a­ta­kaan jäl­keä. He­vo­set ei­vät kui­ten­kaan suos­tu­neet me­ne­mään por­tis­ta muu­toin kuin ajo­mie­hen ta­lut­ta­mi­na”.

Oli­ko ky­sees­sä Iso­nii­tun tai Jo­ki­lan tu­lo­port­ti, ta­ri­na ei ker­ro. Mui­ta­kin mie­len­kiin­toi­sia ta­paa­mi­sia lie­nee tu­lo­por­teil­la ajan­saa­tos­sa ko­et­tu, mut­ta ne lie­ne­vät vain unoh­tu­neet?

Mark­ku Leh­to