Lä­hei­sen kor­pi­met­sän lä­hei­syy­des­sä As­kai­sis­sa si­jait­see ny­kyi­nen Han­nu­lan ky­lä­kes­kus. Kylä ra­joit­tuu ete­läs­sä ve­sis­töön ja man­te­reel­la laa­jaan kor­pi­a­lu­ee­seen. Kor­pi ra­joit­tuu Me­ri­mas­kun puo­lel­la Kak­sos­ten ja Kar­ja­lais­ten ky­lien pel­to­vai­ni­oi­hin, sekä As­kais­ten puo­lel­la Rau­vo­lan ja Me­ri­jär­ven ky­liin.

Kor­pi­maas­to hou­kut­te­li var­sin­kin met­säs­ty­sin­toi­sia aa­te­li­sia ko­koon­tu­maan lä­hei­seen Han­nu­laan, ta­lon sil­loi­sen omis­ta­jan krei­vi Ro­bert Man­ner­hei­min vie­raak­si. Ro­ber­til­la oli mo­nia suu­ri­suun­tai­sia suun­ni­tel­mia, osan to­teu­tu­es­sa. Yk­si eh­kä näis­tä pie­nim­mis­tä oli oman met­säs­tys­ma­jan ra­ken­nut­ta­mi­nen ti­lal­le.

Han­nu­lan ti­lal­la tä­hän oli oi­va mah­dol­li­suus, sil­lä kor­pi al­koi alu­eel­ta, jon­ne ky­sei­sen ma­jan voi­si pys­tyt­tää. Sa­mal­la alue oli met­säs­tyk­seen so­pi­va asu­tuk­sen lä­hes puut­tu­es­sa. Vain Puk­ki­lan ti­lan ky­lä­kes­kus il­man torp­pa­ri­a­su­tus­ta sekä Laa­leis­ten yk­si­näis­ti­la oli­vat alu­eel­la.

Tar­koi­tuk­seen so­pi­van ma­ja­pai­kan Ro­bert Man­ner­heim va­lit­si me­ren lä­hei­syy­des­tä, Ru­kan au­kon ja Vi­ron­luo­don vä­li­sel­tä ran­ta-alu­eel­ta, tuu­he­an ran­ta­puis­ton alu­eel­ta. Tämä lie­nee ta­pah­tu­nut 1870-lu­vun al­ku­vuo­si­na Ro­ber­tin saa­tua ti­lan hal­tuun­sa vuon­na 1872. Maja nou­si Me­ri­mas­kuun joh­ta­van maan­tien vä­lit­tö­mään lä­hei­syy­teen. Vie­lä­kin tii­li­set ja rän­sis­ty­neet tu­lo­por­tit Me­ri­mas­kun suun­nas­ta tu­le­vil­le ker­to­vat ajas­ta, jol­loin maja on ra­ken­net­tu. Vas­taa­vat As­kais­ten kap­pe­li­kir­kon suun­nas­ta ovat sen si­jaan hä­vin­neet

Krei­vi Carl Ro­bert Man­ner­hei­min ajau­dut­tua ta­lou­del­li­siin ja mui­hin­kin vai­keuk­siin 1870-lu­vul­la ja pois­tut­tua maas­ta jäi­vät maat ja man­nut pe­ri­kun­nan huo­lek­si. Han­nu­lan omis­tus Man­ner­heim-su­vul­la päät­tyi Ed­vin Wahlst­rö­min os­ta­es­sa ti­lan vuon­na 1879. Su­vul­la tila oli hal­lus­sa vuo­teen 1892. Seu­raa­va­na omis­ta­ja­na tun­ne­taan kun­nal­lis­neu­vos J. W. Mar­ja­lin vuo­teen 1905, jon­ka jäl­keen tila siir­tyi va­paa­her­ra Wal­ter von Troi­lil­le.

Vuo­si­sa­dan al­ku­puo­len si­säi­set ja ul­koi­set le­vot­to­muu­det vai­kut­ti­vat myös Han­nu­laan. Omis­ta­jat vaih­tui­vat tiu­haan, kun­nes Wik­lund-rau­ta­kau­pan pe­rus­ta­ja­na tun­net­tu kaup­pa­neu­vos Axel Wik­lund os­ti kar­ta­non vuon­na 1917. Tiet­tä­väs­ti Wik­lun­dien ai­ka­na ra­ken­net­tiin näyt­tä­vät te­ras­sit ran­nan puo­lei­sel­le si­vul­le. Wik­lun­dit ko­tiu­tui­vat­kin hy­vin paik­ka­kun­nal­le ja omis­ti­vat Han­nu­lan vuo­teen 1935, jon­ka jäl­keen tila siir­tyi ta­lon­poi­kai­seen omis­tuk­seen.

Mitä kaik­kea met­säs­tys­ma­jak­si al­ku­jaan ra­ken­ne­tus­sa hu­vi­las­sa on vuo­si­sa­dan alus­sa puu­hat­tu, jää ar­vai­lu­jen va­raan. Pe­ri­mä­tie­to kui­ten­kin an­taa aa­vis­tuk­sen, et­tä talo käy­tet­tiin muun mu­as­sa vuo­den 1918 ta­pah­tu­mien jäl­ki­sel­vit­te­lyyn, jol­loin hu­vi­la oli­si toi­mi­nut pu­na­van­kien kuu­lus­te­lu­paik­ka­na. Ra­ken­nus lie­nee pal­vel­lut myös suo­je­lus­kun­ta­lais­ten tar­pei­ta 1920–30-lu­vuil­la, kos­ka var­si­nais­ta suo­je­lus­kun­ta­ta­loa ei pi­tä­jään ra­ken­net­tu. Mai­nit­ta­koon, et­tä Lot­ta­ma­ja ra­ken­net­tiin met­säs­tys­ma­jan lä­hei­syy­teen.

Han­nu­lan ja met­säs­tys­ma­jan tiet ero­si­vat 1930-lu­vul­la. Eri omis­ta­jien kä­den­jäl­ki nä­kyi myös al­ku­pe­räi­sen ra­ken­nuk­sen muun­tu­es­sa ajan tar­pei­den mu­kaan. Ro­bert Man­ner­hei­min ajal­ta ole­va kak­si­puo­li­nen ris­ti­pää­dyl­lä va­rus­tet­tu met­säs­tys­ma­ja on saa­nut eri omis­ta­jil­ta laa­jen­nu­so­sia, jot­ka nä­ky­vät ra­ken­teis­sa. Se on toi­mi­nut muun mu­as­sa Han­nu­lan maa­ti­lan pää­ra­ken­nuk­se­na, kun var­si­nai­nen kar­ta­no­ra­ken­nus oli kor­jauk­sen al­la.

Ny­kyi­sin pu­hu­taan ylei­sim­min Man­ner­lah­des­ta, jol­loin ni­mes­tä pal­jas­tuu Man­ner­heim-taus­tai­suus. Myös Le­po­la-nimi on jon­kin ver­ran tut­tu, var­sin­kin vart­tu­neen väen kes­kuu­des­sa. Kol­mas ni­mi­tys Man­ner­hei­min met­säs­tys­ma­ja tuo myös vies­tin men­nei­syy­des­tä. Jo­kai­sel­la ni­mel­lä on oma pe­rus­te­lun­sa. Paik­kaa alet­tiin kut­sua Le­po­lak­si vii­meis­tään As­kais­ten kun­nan si­joit­ta­es­sa sin­ne van­hain­ko­tin­sa vuon­na 1943. Vii­mei­sin ja ny­kyi­sin vi­ral­li­nen nimi Man­ner­lah­ti syn­tyi Mas­kun seu­ra­kun­nan hank­kies­sa hu­vi­lan omis­tuk­seen­sa.

Mark­ku Leh­to