Jos jo­kin ti­lai­suus tai ta­pah­tu­ma pe­ru­taan, ja pe­rus­teek­si il­moi­te­taan ko­ro­na, näen pu­nais­ta. Koh­ta vuo­den ajan ko­ro­na on vie­nyt meil­tä ti­lai­suuk­sia näh­dä mui­ta ih­mi­siä, ra­joit­ta­nut jo­kai­sen elä­mää ja ai­heut­ta­nut ah­dis­tus­ta. Ei­kö ne­ga­tii­vi­suus jo riit­täi­si?

On tot­ta, et­tä ny­kyi­ses­sä ti­lan­tees­sa on eh­kä vai­kea löy­tää po­si­tii­vi­sia puo­lia. Mut­ta ku­ten van­ha sa­non­ta kuu­luu, jo­kai­ses­sa pil­ves­sä on ho­pe­a­reu­nus. Ho­pe­a­reu­nus on kui­ten­kin var­mas­ti pii­los­sa, jos omia aja­tuk­sia myr­kyt­tää ne­ga­tii­vi­nen asen­ne.

Kos­ka ei ole var­maa tie­toa sii­tä, kuin­ka kau­an ko­ro­na vie­lä vai­kut­taa mei­dän elä­määm­me, ei kan­nat­tai­si käyt­tää omaa ener­gi­aan­sa sii­hen, et­tä et­sii huo­no­ja puo­lia ja va­lit­taa niis­tä. Se ei hyö­dy­tä ke­tään. Se saa vain muil­le­kin huo­non fii­lik­seen ja saas­tut­taa koko il­ma­pii­rin.

Ko­ro­nan ho­pe­a­reu­nus on erit­täin ka­pea. Se häi­lyy haa­le­a­na, ei­kä sitä näe, jos ei to­sis­saan pin­nis­te­le. Mut­ta se­kin löy­tyy, kun tar­peek­si yrit­tää. Ke­vääl­lä, kun kou­lut oli­vat etä­o­pe­tuk­ses­sa, mo­nen op­pi­laan työn­te­ko, kes­kit­ty­mi­nen ja op­pi­mi­nen pa­ra­ni­vat ja si­ten myös nu­me­rot nou­si­vat. Esi­mer­kik­si heil­le, joil­la on kou­lus­sa le­vo­ton työ­ym­pä­ris­tö, tai heil­le, joi­ta kiu­sa­taan päi­vit­täin kou­lus­sa, ke­vään etä­ai­ka oli to­den­nä­köi­ses­ti hel­pot­ta­vaa ai­kaa. Kaik­ki ei­vät vain pys­ty kes­kit­ty­mään kou­lus­sa opis­ke­luun, mut­ta ko­to­na pys­tyi te­ke­mään pa­rem­min töi­tä ja näyt­tä­mään sen opet­ta­jal­le. Myös luon­teel­taan int­ro­ver­teil­le ih­mi­sil­le ko­ro­na-ai­ka on voi­nut tuo­da po­si­tii­vi­sia ko­ke­muk­sia. On saa­nut viet­tää ai­ka it­sek­seen, on voi­nut teh­dä etä­töi­tä tai käy­dä kou­lua etä­nä, ei ole tar­vin­nut viet­tää niin pal­joa ai­kaa mui­den ih­mis­ten kans­sa. Li­säk­si kos­ka ih­mi­set ovat mat­kus­ta­neet vä­hem­män ja hy­gie­ni­as­ta on huo­leh­dit­tu pa­rem­min, muut tau­dit ovat le­vin­neet vä­hem­män.

On sel­vää, et­tä ko­ro­nal­la on enem­män ne­ga­tii­vi­sia kuin po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. Mut­ta se pal­jon­ko ne­ga­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia on ol­lut, on hyvä ky­sy­mys. On­ko Suo­mes­sa ol­lut käy­tös­sä ul­ko­na­liik­ku­mis­kiel­to­ja? On­ko ol­lut koko maan kat­ta­vaa mas­ki­pak­koa? Maa­il­man mui­hin mai­hin ver­rat­tu­na Suo­mes­sa me­nee koh­ta­lai­sen hy­vin. Asi­at voi­si­vat ol­la pal­jon pa­hem­min­kin. Mut­ta jos sitä ei näe, voi aja­tel­la, et­tä kaik­ki on huo­nos­ti.

Osal­le van­hois­ta ih­mi­sis­tä, jot­ka ovat ko­ke­neet so­dan ajan, ko­ro­na­vuo­si ei ole vält­tä­mät­tä ol­lut edes vai­ke­aa ai­kaa. He muis­ta­vat sen, mil­lais­ta Suo­mes­sa oli elää so­tien ai­ka­na, ja kun ny­kyi­sen ti­lan­teen suh­teut­taa sii­hen mit­ta­kaa­vaan, ei ko­ro­na tun­nu enää hir­ve­än pa­hal­ta. So­tien ai­ka­na ih­mi­set jou­tui­vat pa­ke­ne­maan ko­deis­taan tai he saat­toi­vat ol­la ko­deis­saan vaa­ras­sa. Oli pula ruu­as­ta ja kai­kes­ta mah­dol­li­ses­ta. Saat­toi näh­dä, kun oma van­hem­pi, si­sa­rus tai ys­tä­vä kuo­li. Ko­ro­na-ai­ka­na ih­mi­nen on ol­lut par­haas­sa tur­vas­sa ko­ro­naa vas­taan ni­me­no­maan omas­sa ko­dis­saan, ja kau­pois­sa on ol­lut ruo­kaa. Ja ys­tä­viä ja per­heen­jä­se­niä on voi­nut ta­va­ta ny­ky­tek­no­lo­gi­an avul­la vaik­ka­pa vi­de­o­pu­he­lu­yh­tey­den vä­li­tyk­sel­lä. Ei ti­lan­ne eh­kä ole­kaan niin ka­tast­ro­faa­li­nen, kun sitä het­ken ai­kaa miet­tii.

Nyt oli­si­kin tär­ke­ää osa­ta suh­teut­taa ti­lan­ne jär­ke­viin suh­tei­siin. Ko­ro­nas­ta pääs­tään ai­ka­naan eroon, ja sit­ten edes­sä on taas va­loi­sam­mat ajat. Sen si­jaan, et­tä va­li­te­taan sii­tä, mikä on huo­nos­ti, pi­täi­si ar­vos­taa ja kun­ni­oit­taa sitä mikä on hy­vin. Ku­ten kai­kis­sa ti­lan­teis­sa, nyt­kin asen­ne rat­kai­see.

Sini Lu­mi­ai­nen

Kir­joit­ta­ja on 9.-luok­ka­lai­nen Mas­kun Hem­min­gin kou­lus­ta