Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Seurakunnat uuden edessä

Mynämäen seurakunta on järjestänyt luontoiltoja. Viime viikolla luontoiltaa vietettiin Mietoisissa lypsykarjatilalla. Lapset pääsivät näkemään, mistä se maito oikein tulee. Kahden päivän ikäinen vasikka oli tilavierailun ehdoton tähti. Seurakunnan idea luontoilloista on yksinkertaisuudessaan erinomainen. Luonto yhdistää meitä kaikkia, se kiinnostaa kaikenikäisiä ja luonto tarjoaa monenlaista tekemistä. Seurakunnalla onkin ollut ötökkäiltaa, pöllöretkeä ja asiaa lintujen talviruokinnasta. Tytti Poutanen seurakunnasta totesi, että juuri luonnossa moni kokee Luojan olevan lähellä. Eli luonnossa on helppo siirtyä myös hengellisyyteen. Kirkon jäsenkato on ollut viime vuosina hurja, eikä sille loppua vielä näy. Esimerkiksi Uudenkaupungin seurakunnassa kastettiin lapsia kirkkoon viime vuonna enää 73, kun rippikoululaisia oli vielä noin 150. Seurakunnissa ikäluokat kutistuvat siis kovalla vauhdilla. Syntyvyys on laskussa ja se vääjäämättä heijastuu seurakuntien jäsenmäärään. Toisaalta yhä useammat nuoret vanhemmat luopuvat kasteesta ja järjestävätkin sen sijasta lapselleen nimenantotilaisuuden. Suhde kirkkoon höltyy ja traditiot murtuvat. Kirkko on etääntynyt ihmisten elämästä, siksi siitä on helppo erota. Kirkossa on käyty häissä ja hautajaisissa sekä jouluna, jos silloinkaan. Monille arkikosketus seurakuntaan on jäänyt vähäiseksi. Jos kirkko haluaa tavoittaa ihmiset, seurakunnan on oltava vahvemmin läsnä ihmisten arjessa. Kirkkokansaa ei enää vakavahenkisyydellä puhutella, vaan toiminnan pitää olla elämänmakuista. Seurakunnat ovat uuden edessä. Mynämäen seurakunnan luontoillat ovat hyvä esimerkki siitä, miten kirkko voi tempaista ihmiset mukaan toimintaan. Lehmätilalla näkyi lapsiperheitä enemmän kuin yleensä jumalanpalveluksessa. Hyviä esimerkkejä on muitakin: Vehmaan seurakunta on kutsunut jääkiekkomatseihin ja Kustavissa seurakunta kutsuu maanantaisin aamupalalle. Pääkaupunkiseudulla pappeja voi kohdata kauppakeskuksissa. Turussa papit käyvät pubeissa ja rassaavat mopoja nuorten kanssa. Mitä enemmän seurakunta on osallisena ihmisten arjessa, sitä tärkeämmäksi sen toiminta koetaan. Lehmätilaa arkisempaa paikkaa kirkon toiminnalle ei juuri kuvitella. Hengellisistä asioista voi puhua missä tahansa.