Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Nauru-saarelle vai nurkkaan?

Avaan karttakirjaa kuluneesta kohdasta ja tuijotan maapallon vastakkaista puolikasta – sehän on lähes pelkkää vettä, siis Tyyntä valtamerta. Ja taas kerran tökötän etusormella Nauru-saarta. Sinne minä jo lapsena halusin. Minnekäs sitä muualle, tällainen turhannauraja! Vanhempana tajusin, ettei Nauru nauramista tarkoita. Lapsi joutuu pettymään niin usein. Tuhahdin: pitäköön saarensa! Tässä maailman pienimmässä tasavallassa asuu vain kesä-Kustavin verran väkeä ja sekin maailman lihavinta: 95% on ylipainoisia. Eivät ehkä ole nauraneet tarpeeksi. Voisinkin mennä sinne vetämään naurujoogaa, hekottaminenhan laihduttaa. Ja tuo uusia ystäviä. Ei tosin aina. Nurkkaan sillä pääsi kumman helposti koulussa. Yläasteella koko luokka joutui jäämään jälki-istuntoon, kun erään nauruhermo ei pitänyt. Voin vannoa, ettei sillä saa lisää kavereita. Haikeana suljen kartaston. Mutta kieli jää piinaamaan, sanojen merkitys. Onko Tyyni valtameri oikeesti tyyni? Sanoilla on hauska leikkiä. Mietipä vaikka, mitä kaikkea sanapari ”kuusi palaa” voi tarkoittaa. Toivottavasti kyseessä ei ole kenenkään joulukuusi. Lapsena piti vahtia kuusen kynttilöitä – silloin harvoin kun ne sytytettiin. Niin kaunista ja vaarallista! Hiljattain oli tarjolla täydellinen kuunpimennys, sitä tulipalloa tosin ei Taivassalon yössä nähnyt. Pilvettömillä seuduilla olisi voinut huutaa kuorsaavan kumppanin korvaan: ”Sinun kuusi palaa!” Entä jos lähteneistä vain kuusi palaa? Nyt en uskalla jatkaa ajatusta esim. Talvisotaan, jota kutsutaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Kiitos isovanhempamme! Tyynempiin tulkintoihin: vaikka palapeleihin. Meikäläisen kärsivällisyys kyllä lopahtaa, jos kannen kuvasta on puolet yhtä ja samaa taivasta. Käytin sitä kerran rakkausrunoon: ”Haave, unessa näytetty sinä… sinä palapelin hukattu pala pilveä”. Kenties suomen kielen rumin sana ääneen lausuttuna onkin ”rakastaa”, kuuntele vaikka: ihan kuin pyörittäisi särmikästä kiveä ylös mäkeä. Mutta potkua siinä on, melkein kuin pörräävimmässä kirosanassamme. Kieli on rikkautta, sanat miekkaa vahvempia. Ne sitovat ja päästävät. Eikä sanojaan voi syödä, vaikka eräs muurinrakentaja yrittääkin. Sanamagian tehon tajusivat parantajat, loitsunluojat, verenseisottajat – Kalevalassa ”lauletaan” väkeä suohon. Sanojen kautta tehoaa hypnoosi, niillä villitsee kansaansa diktaattori. Somessa muhii myös myrkkysanoja… Uutisissa rakastan loppukevennyksiä. Otetaan mekin: hokekaa nopeasti seuraavaa ihan järkevää (?) Possesta lainattua lausetta, jolla piinaan läheisiäni ja vieraitani: ”Siksi sitä kutsutaankin jäniksen lihaksistoksi”. Kokeile. Jään kuuntelemaan: ihan kuin koko luokka nauraisi… mutta vain minut komennetaan nurkkaan… Tuula Sandström Taivassalossa asuva kirjailija