Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Kuntatalouden kestävysvajeesta käsiparien puutteeseen

Viime viikkoina olemme kuulleet varsin ikäviä uutisia ympäri Suomen vanhusten huonosta kohtelusta vanhusten hoivakodeissa. Huonoja uutisia on kantautunut myös joistakin lasten päiväkodeista, joissa lasten valvonta ei ole toiminut. Suuri yleisö on sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla peräänkuuluttanut kuntien ja valtionhallinnon valvontaa. Hoivakodeissa ja lasten päiväkodeissa ei syy suinkaan ole henkilökunnassa, vaan pikemminkin sen puutteessa. Kun pääministeriämme myöten syyllistetään kuntia valvonnan puutteesta, on aika kuntapäättäjänä hieman kurkistaa pintaa syvemmälle ja oikaista pääministeriä julkisuuteen lipsuneissa puheissa. Kuntaliitto antoi oman lausuntonsa syyskuussa 2018 Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle hallituksen esitykseen valtion talousarvioksi 2019. Siinä todetaan mm., että vahva suhdannetilanne, kuntien omat tehostamistoimenpiteet ja valtion menoja hillitsevä finanssipolitiikka ovat vaikuttaneet siihen, että kuntatalous saavutti viime vuonna historiansa parhaan tuloksen. Kuntien väliset erot säilyivät kuitenkin merkittävinä. Keskeinen syy heikoimpaan asemaan jääneiden kuntien taloustilanteeseen on hallituksen toteuttamat valtionosuusleikkaukset. Näistä valtionosuusleikkauksista euromääräisesti suurimmat ovat kilpailukykysopimuksesta johtuva valtionosuusvähennys -497 miljoona euroa ja perustoimeentulotuen kuntien rahoitusosuuden vähennys valtionosuudesta -368 miljoonaa euroa. Mitä merkitystä näillä valtionosuuksilla kunnille on? Koska valtio kerää kuntalaistemme verotulot, osallistuu se omalta osaltaan kunnallisten peruspalvelujen järjestämiseen rahoittamalla niitä valtionosuuksilla. Toiseksi, valtionosuuksilla taataan kuntien yhtäläiset mahdollisuudet palvelujen järjestämiseen tasaamalla kuntien välisiä eroja kustannuksissa ja tuloissa. Näinhän sen pitäisi mennä, mutta kun ei aina mene. Kun valtiovalta painosti työmarkkinajärjestöt Kiky-sopimukseen, leikattiin paitsi yksittäisen työntekijän palkkapussia pienemmäksi, mutta samalla verotulot sekä valtiolle että kunnille pienenivät. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten kuntien tulot ovat pienentyneet. Kun sekä valtiolla että kunnilla on niukasti rahaa, mietitään hyvin usein säästötoimia käsipareja vähentämällä. Se kun kuulemma nostaa tuottavuutta ja tasapainottaa taloutta. Ihmettelen, miten tuottava on lastenhoitaja tai sairaanhoitaja, joka uupuneena kaatuu sängyn pohjalle töistä kotiin tullessaan. Vaippaikäisten ja vanhusten vaipanvaihtoon kun tarvitaan vieläkin se käsipari eikä puolikas. Useat kunnat ovat hakeneet äkkirikastumista myymällä sote-kiinteistönsä ja hankkineet palveluseteleitä, kun joutuvat tai haluavat välttää vastuunsa kuntalaisten huolehtimisesta. Kuntien valvontavastuusta peruspalveluissa ei kuitenkaan helposti päästä eroon. Toisaalta valvonta on helpompaa kunnassa, jossa sote-palvelut ja -kiinteistöt ovat oman päätöksenteon alla ja kunnasta löytyy omia asiantuntijoita tuohon valvontatyöhön. Kun kuntien taloutta valtion taholta kuristetaan vuodesta toiseen, on lopputulos tämä, mistä aloitin kirjoitukseni. Maija Salo Maskun kunnanvaltuuston puheenjohtaja (sd.)