Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Jaala-kodissa jäätiin kaipaamaan hali-koiria

Kaksi ja puoli vuotta sitten Kustavi oli Varsinais-Suomen ensimmäisiä kuntia, jossa vanhusten virkistys- ja viriketoiminnassa hyödynnettiin eläinavusteista terapiaa. Tammikuussa kokoontunut kunnan sosiaalilautakunta kuitenkin linjasi, ettei Jaala-kodissa tapahtuneita hali-koiran vierailuja enää jatketa sisätiloissa (V-SS 31.1.). Syyksi toiminnasta luopumiseen mainittiin koiran aiheuttamat allergiat. Päätös oli suuri yllätys kaikille niille, jotka eläinvierailuista ja niihin liittyneistä jumppa- sekä musiikkituokioista olivat nauttineet. – Eläinavusteisesta terapiasta on monia tutkimuksia ja terapian hyödyt ovat haittoja suuremmat, Jaala-kodin johtava sairaanhoitaja Jenni Rappu muistuttaa. Rappu kummastelee kovasti myös sitä, mistä koko asia on keskusteluun noussut. – Minä tunnen asukkaat, eikä kukaan heistä ole allerginen, eikä tietääkseni kukaan asukkaidemme omaisistaankaan ole allergia-asiaa maininnut, hoitaja kummastelee.   Myöskään kukaan hoitajista ei ole kuluneiden 2,5 vuoden aikana valittanut vierailuista, eivätkä he itse asiassa edes osallistu näihin virkistystuokioihin vaan ne hoituvat hali-koirayrittäjän johdolla. – Meillä on talossa kokopäiväinen laitosapulainen, joka on aina siivonnut koiravierailun jälkeen tuokioon käytetyn tilan, eikä koira kiertele talossa vaan on vain siinä yhdessä tilassa. Kantavathan nekin ihmiset, joilla on lemmikkejä kotona, allergeeneja ympäriinsä, Rappu toteaa.   Ulkotiloissa hali-koiran tarjoaman terapian harjoittaminen rajoittuu vain kauniisiin kesäkeleihin, joten sosiaalilautakunnan linjaus on samalla erittäin merkittävä vähennys vanhusten viriketoimintaan. Useat asukkaiden omaiset ovat olleet yhteydessä hoitajiin ja kummastelleet päätöstä. Jenni Rappu toivoo, että he ottavat myös yhteyttä päättäjiin, jotta asia nousisi uudestaan keskusteluun. – Kuultuani tästä päätöksestä olin itsekin yhteydessä sosiaalijohtajaan. Hän vakuutti, ettei toiminnan loppumisen tarkoitus ole, etteikö tilalle tulisi mitään muuta. Toistaiseksi ei Jaala-kodin asukkaille kuitenkaan ole tarjolla muuta virikettä kuin seurakunnan järjestämiä tilaisuuksia.   Joka toinen perjantai pidettyihin hali-koiratuokioihin ovat saaneet osallistua myös asukkaiden omaiset ja lähialueen muut ikäihmiset. Yksin Jaala-kodin naapurissa asuva Eeva Ruuska, 91, on erityisesti nauttinut tilaisuuksista. – Tykkään eläimistä, mutta mukavaa on se kaikki: koira, musiikki ja jumppakin on aika kivaa. Rentouttavaa, muuten omissa oloissaan pysyttelevä leskirouva toteaa. Jatkossa tarjolla olevasta, yksipuolisemmasta seurakunnan tarjoamasta toiminnasta hänellä on selkeä mielipide: – Papin kerhoiksi niitä kutsun. Käyn minä niissä, mutta siellä ne vaan puhelevat ja laulavat virsiä. Se on sellaista uskonnollisempaa. Erilaista. Seija Peltosen miesystävä on asunut Jaala-kodissa vajaat kaksi vuotta. Koko sen ajan on Peltonen osallistunut hänen apunaan myös hali-koiratuokioihin. – Oikein näkee, kuinka asukkaat piristyvät. Se ei ole vaan koiran rapsutusta. Ensin koira tervehtii niitä, jotka sitä haluavat. Sen jälkeen on pallojumppaa koiran kera, sitten tavallinen jumppa, jossa jumpataan tietyt liikkeet. Siinä tulee ihan hikinen olo, jos tosissaan tekee, Peltonen vakuuttaa. Liikuntahetkeä seuraa musiikkituokio, jossa lauletaan yhdessä asukkaille tuttuja lauluja. – Lauletaan reippaita lauluja, se on piristävää. Maaritilla (hali-koira yrittäjä Haapasaarella) on kaunis ääni ja hän on niin iloinen, sydämellinen ihminen. Seija Peltosen mukaan seurakunnan leikkitunti, johon hän läheisineen osallistui Jaala-kodissa hiljattain, on ihan eri maailmasta. Tunnelma ei kohoa lainkaan samalla tasolle kuin eläinterapiassa. – Kun Maarit koirineen on paikalla, jalat käy vanhuksilla. Se on se koko paketti. Lähes satavuotias Sallikin niin paljon voimistelee ja osaa lauluja. Muisti on muuten hatara, mutta sanat hän muistaa. Iloiset laulut saa syttymään, Peltonen hymyilee.   Koirakäyntien lopetuspäätös kannusti Peltosta ottamaan yhteyttä kunnan päättäjiin. Hän soitti sosiaalijohtaja Tatu Ujulalle, joka kehotti ottamaan yhteyttä sosiaalilautakunnan puheenjohtajaan. – Soitin myös Jaala-kotiin Jennille (Rappu), joka ei tiennyt asiasta eikä myöskään esille nousseesta allergia-asiasta mitään. Sitten soitin sosiaalilautakunnan puheenjohtajalle. Hän ei ainakaan ole mikään koiravihaaja, koska hommasi Kustaviin koirapuistonkin. Peltonen otaksuu silti, että lopettamispäätöksen takana on joku koiravastainen henkilö, joka ei tiedä, miten monipuolisesta virkistyksestä koiravierailuissa on kyse. Siksi hän toivoo, että asia nousisi uudestaan esille päättäjien keskuudessa.