Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Vehmaalla vilistää vauhdikas viisikko

Tässä perheessä menee äkkiä sekaisin, kuka on kukin. Aloitetaan Simosta, sillä sen erottaa joukosta parhaiten. – Simo on lähtöisin Moskovasta. Se on palliton poika ja varsinainen äidinpoika, mäyräkoirakasvattaja Nina Hirvonen rapsuttelee hellästi poikaa, joka katselee emäntäänsä hyvin rakastavasti. Mutta on Simo paljon muutakin. Sillä on yli 20 jälkeläistä maailmalla.     Perheeseen kuuluvat myös Ninan puoliso Antti Hirvonen sekä kolme rouvaa –  Sylvi, pikku-Sirpa ja Elli, joka on koko lauman vanhin. Ellillä on ikää 8,5 vuotta. Sitten on vielä Sylvin viiden kuukauden ikäinen tytär, Molla. – Elli on jo hommansa hoitanut.Hän on varsinainen superäiti ja tehnyt isoja pentueita. Nina Hirvosesta tuli mäyräkoirakasvattaja vähän vahingossa. Ensin perheeseen tuli Pimu. Nina vei sen näyttelyyn. – Kun saatiin ensimmäinen matchshowruusuke Kupittaalla, innostuin lajista. Sen jälkeen perheeseen tulivat Typy, Hiski ja Mustamimmi. Hirvosen Little Sweet -kennelistä on lähtenyt kaikkiaan 70 pentua ympäri Suomea. Lähimmät asuvat Taivassalossa ja Nousiaisissa.     Hirvoset ja viiden koiran katras elelevät maaseutumaisemissa Vehmaalla. Nina ja Antti löysivät talon viime kesänä. Punainen talo ja iso, metsäinen tontti olivat juuri sitä, mitä he toivoivat. – Muutimme Raisiosta tänne Vehmaan rauhaan ja kyllä olemme nauttineet tästä hiljaisuudesta, Nina Hirvonen kehuu. Hiljaisuuden rikkoo vain koirien haukahdukset, kun pihapiiriin ilmestyy vieras. Äkkiä haukahdukset muuttuvat hyväntuulisiksi hännänvispauksiksi, haisteluiksi ja lopulta pikku-Sirpa pusuttelee toimittajaakin tuttavallisesti. Nina Hirvosen mielestä koirien kasvattaminen on antoisaa puuhaa. – Jokainen tiineys, odotus, synnytys ja pentujen kasvun seuraaminen on aina yhtä odotettu, jännittävä ja ihana. – Hienoa on nähdä myös uusien koiranomistajien ilo. Ensin heille valitaan pentu, sitten on odotusta ja lopulta se riemu, kun pennun saa omakseen, hän kuvailee. Sylvi, pikku-Sirpa, Elli, Molla ja Simo kuuluvat Hirvosen perheeseen niin, että ne elelevät Vehmaan punaisessa talossa elämänsä loppuun asti. Molla on viimeisestä pentueesta. Se vei niin Ninan sydämen, että pakkohan sen oli saada jäädä taloon, vaikka ostajiakin olisi ollut. Koirilla on myös tärkeä tehtävä. He käyvät välillä Ninan työpaikalla Raisiossa viihdyttämässä muistisairaita asukkaita. – Se on ollut todella palkitsevaa, kun näkee miten ikäihmiset pitävät koirista.   Mäyräkoiria yhdistää yksi ominaisuus: ne ovat aikamoisen itsepäisiä. Ninaa luonnehdinta naurattaa, sillä pitäähän koiralla luonnetta olla. – Jokainen on kuitenkin erilainen persoona. Pikku-Sirpa on varsinainen tärppästikkeli, koko ajan touhuamassa. Simo rakastaa yli kaiken emäntää ja kulkee uskollisesti tämän perässä. Sylvi on lauhkea kuin lammas. Elli on hyvin tottelevainen. Molla on kuten pennut yleensä: iloinen ja riehakas. – Kyllähän koirista työtä on, mutta en osaisi kuvitella elämää ilman koiria, Nina sanoo. Kun Antti Hirvonen löysi Ninan, pakettiin kuuluivat myös koirat, mutta perheenlisäystä on jo tulossa: – Lupasin Antille, että kun muutetaan maalle, voimme hankkia myös kissan, Nina Hirvonen nauraa.