Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Kirkossa yhä vähemmän lapsia

Suomalaisista enää 69,7 prosenttia kuuluu kirkkoon. Luku on hämmentävän pieni, kun vielä 1990 kirkkoon kuului 88 prosenttia väestöstä. Jäsenmäärä on siis laskenut nopeasti. Kirkosta eronneiden määrä lähti nopeaan kasvuun, kun uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan 1.3.2003. Lain myötä eroakirkosta.fi -verkkopalvelu tuli mahdolliseksi. Eroamisesta tuli helppoa, kun se on vain yhden klikkauksen päässä. Etenkin nuoret aikuiset eroavat nyt kirkosta selvästi aiempaa helpommin. Uudenkaupungin seurakunnan kirkkoherra Esa Mierlahti toteaa, että kirkon kannalta hälyttävintä on kastettujen määrän väheneminen. Osittain se kertoo syntyvyyden laskusta, mutta myös lapsiperheiden arvojen muutoksesta. Kun esimerkiksi Uudessakaupungissa on tällä hetkellä noin 150 rippikoululaista, tulevina vuosina lähes 16 000 asukkaan kaupungissa on enää alle sata rippikoululaista. Osassa seurakuntia rippikouluja ei kannata enää edes järjestää, kun nuoria on niin vähän. Vakka-Suomessakin on järjestetty seurakuntien yhteisiä rippikouluja. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisesti, 2020-luvulla Suomessa on jo todennäköisesti muutama seurakunta, jossa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut alle 50 prosenttiin. Kirkon jäsenkato liittyy kuitenkin laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön. Kirkko ei nimittäin kärvistele yksinään laskevan jäsenmääränsä kanssa. Myös poliittiset puolueet, ay-liike ja muu yhdistystoiminta ei enää vetoa menneiden vuosikymmenten tapaan suomalaisiin. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa kävi äänestämässä noin 70 prosenttia äänioikeutetuista. Vaaliaktiivisuus oli siis samaa tasoa kuin kirkkoon kuuluvien osuus. Vaikka ilmiöitä ei voi täysin rinnastaa, on silti mielenkiintoista, että prosenttiosuus on niin samankaltainen. Näyttää siltä kuin meillä yhteiskunnassa olisi 30 prosenttia passiivisia, joiden kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen on vähäistä. Mistä se sitten johtuu –  yksinkertaista vastausta tuskin on olemassakaan. Huolestuttavinta on, jos passiivisten joukko vain kasvaa. Kirkko on jo vakavassa ahdingossa, sillä kirkosta eroavat ovat 25– 44-vuotiaita työikäisiä eli niitä, jotka olisivat parhaimpia kirkollisveron maksajia. Kirkkoon jäävät ne, jotka kaipaavat palveluja.