Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Kuhankuonon laturetki

”Parantumattomana” luontoihmisenä olen seutumme kansallispuistoja ahkerahkosti kolunnut. Kurjenrahkan puiston osalta vierailuni ovat tähän mennessä painottuneet Savojärven ympäristöön, ynnä sulan maan aikaan. Vaan uusi vuosi näköjään kaiken muuttaa voi! Viime viikon torstaina pääsin vihdoin, toista kertaa elämässäni, Kuhankuonon suoladun taianomaisen vetovoiman kokemaan – sen verta vahva ja voimaannuttava oli kokemus, että heti seuraavana päivänä oli pakko ottaa uusiksi. Sattumoisin internetin maailmassa tuli vielä vastaan tieto, että sunnuntaina Nousiaisissa on muutaman vuoden tauon jälkeen tarjolla laturetki – sanotaanko siis, että piru oli jo saanut pikkusormensa. Jännitin, minkämoista säätä hurjien ennustusten jälkeen sunnuntaiaamu reaalisesti tarjoaisi, kotona Liedossa lunta oli satanut viitisen senttiä ja pyrytti kohtuullisesti. Lähdettävähän se kumminkin oli, pikku riskilläkin. Kahdeksan aamu-uutiset tavoittivat minut Valpperin tienhaarassa; kertoivat, ettei yksityisautoilla kannata liikenteeseen, varsinkaan pikkuteille lähteä – no, kohdallani oli (onneksi) jo myöhäistä. Sananmukaisesti läpi tuulen ja tuiskun, plus kinostuneen lumen läpi sitä vaan lähtöpaikalle saavuttiin. Ladulla ei tosiaankaan ollut ruuhkaa. Keliolosuhteisiin nähden reittien kunnostuksesta vastaavat olivat todella ylittäneet itsensä, heille kaikille ylenpalttiset kiitokset siitä. Vajosuon mehupaikalla yhytin moottorikelkkailijamiehen, joka oli saanut viestejä, että pisimmällä reittivaihtoehdolla Kuhankuonolla lumi kinostui – oli siis lähdössä toiseksi ajoneuvoksi sinne reitinosaa parantamaan. Voi siis todella sanoa, että meitä hiihtäjiä hemmoteltiin. Keskimmäinen reittivaihtoehto osoittautui satunnaiselle tätihiihtelijälle oikein passeliksi, ja melkein ”punaista mattoa pitkin” tunsin kunniakirjan hakemisen tapahtuvan. Next pit stop: sauna – ah mikä vanhanajan idylli siellä odottikaan, puusaunoineen kaikkineen (huoltotoimet täälläkin huippuluokkaa, kuinkas muuten). Ja jälleen, olettamastani ruuhkasta ei tietoakaan. Summa summarum: ellei maailmanloppu tapahdu ennen 10.3, on uusi kierros vahvasti tähtäimessä! ”jokisenterttu”