Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Muistokirjoitus: Tapani Virtanen 1945– 2019

Tapani on poissa, vai onko, ei ole. Hän on muistoissamme joka päivä vielä pitkään. Tapanin olemiset, työt ja tekemiset tulivat mieleen, kun katseli monisatapäistä saattojoukkoa Kalannin kirkkomaalla. Tapani oli Kalannin Tyngin poikia vuosimallia -45. Jo kansakoulusta päästessä opettaja sanoi tulevaisuutta ennustaen, Tapanin sanoja lainaten: kyllä sinä varmaan osaat maata ”kääntää” ja näin myös kävi. Arkisin, lauantaisin, sunnuntaisin, yöllä tai päivällä, aina olit valmis auttamaan, jos vain mahdollista. Taisi jäädä muutama miestyövuosi, kesälomia, talvilomia, pekkaspäiviä ym. pitämättä. Yhteiselonne Vuokon kanssa, kestäen yli 50 vuotta, alkoi jo varhain. Teille syntyi kolme lasta, Teija, Joni ja Jarno. Lapsillesi annoit hyvän ja turvallisen kodin, autoit kun apua tarvittiin. Pojat oppivat koneiden käyttöä jo ennen kouluikää. Maanrakennus, maanviljely, louhinta ja autoilu olivat pojilla jo syntyessään geeneissä. Mieleeni on jäänyt se suunnaton apu lapsillesi ja lastenlapsillesi. Kaikkesi annoit, mitään et pyytänyt, myös allekirjoittanut sai apua kun tarvittiin, välillä pyytämättäkin. Pahoja tai jopa vaarallisiakaan töitä et kaihtanut, olit huippuammattilainen ja tiesit, miten piti tehdä ja teit myös. Vielä Tapanin sanoja lainaten, taipaleelle jäivät nuoruuteni päivät, ja siihen omin sanoin lisäten, sinne jäivät myös ansaitut eläkepäivät. Vuokolle, lapsille ja lapsenlapsille: koettakaa yhdessä kestää Teitä kohdannut suuri suru. Tapani Paavonpojan muistoa kunnioittaen ja suureen suruun osaaottaen sekä vuosikymmenien yhteistyöstä kiittäen. Eero Hento Tapanin ystävä