Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Parasta vertaistukea on puhuminen ja keskustelu

– Äitini oli syntyperäinen vehmaalainen, ja itsekin olen liikkunut täällä yli 10-vuotiaasta lähtien. Mökki hankittiin Tanilasta 1984, ja nyt olen puolitoista vuotta asunut Vinkkilässä. Myös tyttäreni asuu Vehmaalla, kertoo aktiivisesti Turun Seudun Selkäyhdistyksessä ja myös Selkäliiton hallituksessa toimiva Kaarina Frosterus. Kasvonpiirteet sen jo kertovat, kuka on Kaarina Frosteruksen tytär, mutta pakko se on varmistaa. – Katja (Lehtonen) on minun tyttäreni, se UHV Bullsin puheenjohtaja. Ja myös kunnanvaltuutettu. Liikunta on kuulunut Kaarina Frosteruksen elämään nuoresta lähtien. Hän harrasti voimistelua, korkeushyppyä ja pikajuoksua Turun Tuplaveessä eli Weikoissa sekä Riennossa. Lajeja, joissa luulisi selän pysyvän kunnossa. Pääasiassa istumatyötä työelämässä tehnyt Frosterus koki karvaan yllätyksen Tervakosken Puuhamaassa 1984. – Toimin silloin puhelinvaihteen hoitajana ja harrastin liikuntaa. Puuhamaassa selkä meni kuitenkin täysin jumiin. Olin ainoa, jolla oli ajokortti, mutta autolla ajamista ei voinut ajatellakaan. Onneksi siellä oli turkulaispariskunta, joista toinen suostui ajamaan meidän automme Turkuun. Kotona minut vietiin saman tien sairasautolla Tyksiin. Se oli sitä aikaa ja sen aikaiset hoitosuositukset. Minua makuutettiin kuukauden ajan. Kaarina Frosteruksella todettiin välilevytyrä eli prolapsi. – Neljä kuukautta olin toipilaana, mutta palasin kuitenkin työelämään, konttorikonealalle ja sittemmin liha-alalle. Välilevytyrä alkaa äkkiä ja johtuu selkärangan nikamien välilevyn rappeutumisesta. minulle muodostui rusto kolmannen ja neljännen nikaman väliin. Pitkään seisominen ottaa päälle, mutta kävely on parasta. Kaarina Frosterus toimii Turun Selkäyhdistyksen varapuheenjohtajana ja myös toista kauttaan Selkäliiton hallituksessa. Lisäksi hän on mukana Turun tule -tietokeskuksen toiminnassa. Tietokeskus on neljän turkulaisen tuki- ja liikuntaelinjärjestön yhteinen tieto- ja neuvontapankki, joka antaa muun muassa maksutonta ohjausta tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyyn sekä tietoa itsehoitomahdollisuuksista. – Oman sairauteni myötä toiminnasta selkäjärjestöissä on tullut minulle sydämen asia. Turun Seudun Selkäyhdistys täyttää tänä vuonna 35 vuotta ja Selkäliitto täytti viime vuonna 30 vuotta. Minä itse vedän myös selkäsairaiden vertaistukiryhmää, johon toimintaan olen saanut koulutuksen. Kaarina Frosterus korostaa, että vertaisryhmässä annetaan nimenomaan vertaistukea eli vaihdetaan kokemuksia ja pyritään auttamaan henkisen puolen ongelmissa sairauden iskiessä. Lääketieteellinen puoli jätetään visusti alan ammattilaisille. – Vertaisryhmääni tuli henkilö, jolle oli asennettu neurosimulaattori kipua lievittämään. Itse en häntä voinut auttaa kokemuksien kautta, mutta sitkeänä henkilönä metsästin henkilön, jolla on neurosimulaattori, ja näin he saavat toisiltaan vertaistukea ja kokemusten jakoa. Maallikon on hieman hankalaa kertoa, miten neurosimulaattori toimii, mutta sen avulla selkäytimen kipuimpulssin kulku aivoihin estetään. Se on aina suurin isku selkäpotilaalle, jos hän ei pysty kävelemään, kertoo Frosterus. – Sen vaiheen ylimenossa vertaistukijalla on suuri merkitys. Frosteruksen mukaan vertaistukiryhmissä törmää usein selkäpotilaan henkilökohtaisiin purkauksiin, jolloin nousee ajatus, että voiko asianomaista ylipäätään tukea ja auttaa. – Minun mielipiteeni on joka tapauksessa se, että parasta vertaistukea vaikeuksien ja sairauksien kohdalla on puhuminen ja keskustelu, sanoo vehmaalainen Kaarina Frosterus vanhemman naisen kokemuksella. Keskustelun lopussa käy ilmi, että hän on tasan yhden päivän vanhempi kuin allekirjoittanut. Ikä: 66 Asuu: Vehmaalla Ammatti: eläkeläinen Harrastukset: kävely ja järjestötoiminta Motto: näillä mennään Unelmoi: kesäisestä Suomen Lapista Tätä et tiennyt: tähän ikään tultaessa jo kaikki kerrottu