Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Alanvaihdos oli hyppy uuteen

Kaikkeen pystyy, kun tarpeeksi haluaa. Tämä on usein ollut johtoajatuksena mynämäkeläisellä Maija-Lotta Vauramolla. Muun muassa silloin, kun hän lähti naisvaltaiselta sosiaalialalta miesvaltaiselle putkialalle. Maija-Lotta Vauramo oli alunperin kouluttautunut kehitysvammaisten ohjaajaksi ja sitten sosionomi-diakoniksi. Parikymmentä vuotta sosiaalialan työtä erityisnuorten, kehitysvammaisten ja vaikeasti työllistyvien kanssa oli sitä mikä tuntui omalta ja mitä hän halusi tehdä. Isoisä Ilmari Sillanpää oli perustanut Mynämäkeen vuonna 1977 putkia valmistavan yrityksen, jota jatkoi isä Esa Sillanpää . Isä kysyi Maija-Lottaa yritykseen joulun aikoihin 2011, mutta yrittäjyys ei silloin mahtunut kuvioihin: perheen iltatähti oli juuri syntynyt, opinnot olivat kesken ja koti paloi. Vuonna 2013 hän kuitenkin teki päätöksen alanvaihdosta, ja on kesästä 2014 toiminut Arvo-Putki Oy:n toimitusjohtajana. – Isä kuoli syksyllä 2014 ja sen jälkeen omistajina olemme olleet minä ja kaksi veljeäni, jotka työskentelevät tuotannossa. Varsinkin vaikeina aikoina tulee mieleen, että minä olen tosiaan suvusta ensimmäinen, joka itse pyörittää arjen. Muiden aikana on ollut aina ulkopuolinen toimitusjohtaja, Maija-Lotta toteaa. Entiset työkaverit ihmettelivät, että ”kui sä voit semmoista työtä tehdä, että en minä vaan pystyisi?” – Sanoin että no se pitää vain opetella. Tosin hitsaamaan en ole oppinut, vaikka yritin kerran, hän naurahtaa ja arvelee, että vähän hulluuttakin pitää olla, että ottaa haasteita vastaan eikä heti tyrmää.   Kaikkiaan yhdeksän henkeä työllistävä yritys tekee eristettyjä putkielementtejä, paljolti kaukolämpöputkia mutta myös prosessiteollisuuteen. Johtaja hoitaa markkinointia, myyntiä, tarjouslaskentaa ja sisäänostoja. Maija-Lotta luotti siihen, että työ opettaa, ja opettelua opettelun perään se on ollutkin. Edelleen joka viikko tulee jotakin uutta eteen. – Ajattelen että ei kysyvä tieltä eksy, tai ainakin pysyy vähän siinä reunassa. Maija-Lotta arvelee, että hänen on naisena jopa helpompi kysyä ammattilaisilta neuvoja kuin vaikkapa jonkun insinöörimiehen. Hyvä puoli hänen kannaltaan on se, että yrityksen toimialaan ei kuulu suunnittelu, ainoastaan tuotanto. Ja tuotannossa on pieni mutta tehokas tiimi. Stressi siitä, miten työt ehditään tehdä, on paha, mutta pahempaa on kun töitä ei ole, ja niitä pitää jostain haalia. – Talvisin se ahdistava hetki aina tulee, mutta yleensä keväällä piristyy. Maija-Lotta on miettinyt, palaisiko enää vanhalle alalle. – Molemmissa on puolensa. Yrittäjänä on vastuuta mutta myös vapautta, ja työtä voi tehdä myös etänä. Viime talvena hän työskentelikin kaksi kuukautta Kanarialta käsin, ja perhekin oli vaihtelevassa kokoonpanossa mukana.   Sosiaalialalla asiakkaat olivat ympärillä, putkifirman toimitusjohtajalla puhelimen ja sähköpostin päässä. Maija-Lotta on sosiaalinen ja rakastaa olla ihmisten kanssa ja höpötellä. Se puoli löytyy marttailusta. – Wirmon Martoissa on mielettömän hauskaa. Siellä ei ole puolueita vaan tehdään yhdessä yli rajojen. Olen saanut uusia eri-ikäisiä ystäviä, joihin en varmasti muuten olisi tutustunut. Ja kun itseään pitää haastaa, hän löysi tiensä myös Nutturlan makasiiniteatteriin, jossa oli mukana yhdessä talvi- ja yhdessä kesänäytelmässä. – Vaikka olen ulospäinsuuntautunut, lavalle meno ja esiintyminen pelotti. Mutta ei tullut sinä talvena kaamosmasennusta. Teatterin taustavoimissa hän puuhaa edelleen, mutta esiintymiselle ei ole jäänyt aikaa. Seurakunnan luottamustoimissa hän on mukana kolmatta kautta. Kunnallispolitiikan hän jätti toisen valtuustokauden jälkeen, turhautuneena siitä kun asioissa ei päästy eteenpäin ja jokainen taho tuntui vain tuhtaavan omiaan. Martoissa tilanne on toinen: – Sinne kun pistät energiaa, saat ainakin saman verran takaisin. Ja kun näkee vaivaa, se myös näkyy. Ja onhan sekin vaikuttamista, kun järjestetään kursseja.   Jokin aika sitten Maija-Lotta luki artikkelin siitä, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Moni katui sitä, ettei ole tehnyt mitä itse on halunnut vaan elänyt muiden odotusten mukaan. Sitä hän ei halunnut. – Ajattelin että aloitan pienin askelin. Ensimmäinen oli hiuksiin permanentti ja oranssi väri. Isompi ratkaisu oli kesämökin hankkiminen pienestä saaresta Iniöstä. – Hain pankista lainaa ja katsoin mihin se riittää. En halunnut päätyä miettimään, että mökin olisin aina halunnut. Mökissä ei ole sähköä eikä vettä, ja sinne on kuljettava ensin lautalla ja sitten pienellä veneellä. Maija-Lotta on remontoinut mökkiä pääasiassa yksikseen. – Se on mun taivas.   Ikä: 45 Asuu: Mynämäen keskustassa Perhe: aviomies Tero, lapset Venni (16), Peppi-Lotta (14) ja Miili-Marikki (7) Koulutus: kehitysvammaisten ohjaaja, sosionomi-diakoni Työ: Arvo-Putki Oy:n toimitusjohtaja