Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Miten onnellinen olenkaan

Sairastan. Olen flunssassa. Olo on voimaton ja surkea. Ajatukset vellovat niin moninaisissa elämän mahdollisuuksien rikkauksissa. Siinä sänkyni yksinäisessä hiljaisuudessa minut valtaa syvä tunne kaipauksesta päästä ulos. Lumeen, juoksemaan, hyppimään ja metsään. Kun enhän mitenkään voi. Seuraukset voisivat olla kohtalokkaita. Ja sitten se tuli. Huikea onnen tunne. Tarvitsin taas kerran tämän voidakseni ymmärtää. Taas kerran olen työntänyt itseni yli inhimillisten rajojeni. Ylikuormitin oman kapasiteettini ja tämä on sen seuraus. Olen siis terve. Oma järjestelmäni toimii ja tulee apuun, kun oma tahto ja halu ylittävät järjen äänen. Lopeta kaikki tykkänään, se sanoo, ja peiton alle siitä taikka järjestän sinulle sellaisen laskun, jota et tule unohtamaan. Ja siellä hiljaisuudessa se sitten tulee. Minähän näen ja kuulen ja kykenen nousemaan jalkeilleni. Lämmin koti ja ystäviä. Tulee huomen. Minulle tulee. Silloin taas hetken osaan laittaa rajoja haaveilleni. Nähdä ja nauttia niistä lukemattomista lahjoista, joita jo olen saanut osalleni. Aurinkokuntamme kaunein planeetta ja kaikki päivät ovat aina erilaisia. Jokainen niistä on omalla tavallaan niin kaunis. Rumaa ja synkkää päivää minulle ei ole olemassa. Kaikki on tarpeen saadaksemme tämän ja se on hyvä niin. Niin hienosti on kaiken Luoja hyväksi nähnyt. Ihana rauha vallitsee talven sydämessä. Mutta mistä kumpuakaan se tuhoava ahneus, joka päämäärättömästi vaatii aina vain lisää, kertomatta miksi? Ihan kuin materiaalinen kasvu olisi elämässä jonkinlainen tai jopa ainoa onnen edellytys. Vai saako sillä päinvastaisen? Tämä onkin jo tosi vakavaa. Tulee huomen ja haen vanhat sukseni ja nautin lumessa. Tulee huomen ja otan moottorisahani ja menen metsään ja nautin siitä, kuinka metsä hoitaa hoitajaansa. Lämmitän saunan ja otan nokkaunoset ja käynpä vielä illasta tanssimassa. Kaikkea tätä minä saan lahjaksi. Tämän taudinkin. Kiitollisuuden ja sen ymmärryksen. Se kaikki tulee, kun sen aika on. Nyt on elämän aika. Jokainen päivä on vain kerran. Eläkemiehellekin. Nukahdan. Veikko Harala