Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Aikido harjoittaa kehoa ja mieltä

Mietoislaisen pariskunnan, Nelli ja Ilpo Eringon poika aloitti kuusi vuotta sitten aikidoharrastuksen. Tatamin reunalta yhden treenin verran seurattuaan innostuivat heti itsekin ja kysyivät Hietamäen Dojon pääopettajalta Jani Konttilalta , voisiko hän pitää harjoituksia aikuisillekin. Nyt perheen lapset ovat jo siirtyneet muihin harrastuksiin, mutta vanhemmat jatkavat. Tammikuun alkupuolella Nelli ja Ilpo Erinko suorittivat Mietoisissa Tavastilan koululla pidetyn Aikidoliiton tasoleirin yhteydessä 1. danin mustan vyön kahden graduointituomarin, Kristiina Manderbackan (6. dan) ja Tom Granströmin (6. dan) valvonnassa. 36-vuotiaalla Nellillä ei ollut taustalla aiemmin vastaavan lajin harrastusta, 38-vuotias Ilpo on lapsena jonkin aikaa käynyt karatessa. – Huomaahan sen tässä, että sellainen lukioikäinen oppii asiat nopeammin, Ilpo naurahtaa. – Mutta toisaalta tämän ikäisellä on ehkä muuta annettavaa, Nelli pohtii.   Samaan aikaan Erinkojen kanssa aloitti myös muita junnujen vanhempia sekä muutama innokas nuori. Alkuperäisestä porukasta on Erinkojen lisäksi jatkanut Suvi Niemi . – Äkkiä tähän jäi ihan koukkuun. Treenaaminen aloitettiin kerran viikossa, mutta pian pyydettiin lisää. Treenejä on nyt keskimäärin neljä kertaa viikossa, he kertovat. Nelli toteaa aikidon olevan loistavaa liikuntaa, mutta hänelle koko ajan tärkeämmäksi muodostuu lajin filosofia, henkinen puoli. – Kun pystyisi aikidosta saatavan ajatusmaailman ja olotilan siirtämään muuhunkin elämään, hän huokaisee, ja arvelee, että ehkä vähän on jo pystynytkin. Liikuntamuotona hän on huomannut aikidon parantaneen niin kehon liikkuvuutta, tasapainoa kuin reaktiokykyäkin. Ilpolle parasta aikidossa on itsensä kehittäminen rauhallisella, turvallisella, ergonomisella ja terveellisellä liikuntamuodolla. – Fyysisyyden ja henkisyyden yhdistäminen on minulle tärkeää.     Aikidossa ei kilpailla tai taistella toisia vastaan, vaan laji on enemmänkin itsensä haastamista. Siksi se sopii hyvin Nellille, joka ei ole lainkaan kilpailuhenkinen. Siitä syystä hän alun perin ajatteli, ettei suorita yhtään vyökoettakaan. – Mutta kun ensimmäisestä selvisin hengissä, jatkoin, ja nyt tuntuu että miksen jatkaisi niin pitkälle kuin rahkeet riittää. Kun lajissa on edennyt pidemmälle, siirrytään tekniikan harjoittelusta enemmän treenaamaan sitä mitä se pitää sisällään: oikeaa ajoitusta, paikkaa ja asennetta. – Sellaista oikeaa aikidollista sisältöä, toisen voimaan sulautumista, Nelli kuvaa. Aikidoa voi tehdä juuri niiden edellytysten mukaan, joita itsellä on. Jokainen harjoittelee omien kykyjensä ja rajoitteidensa puitteissa. – Esimerkiksi yksi harrastaja ei voinut tehdä ukemia (kaatumista), ja treenejä sovellettiin sen mukaan. Aikido on hyvin yhteisöllinen harrastus. – Porukka on kuin iso perhe. Varmaan siksikin, kun tässä ei tarvitse kilpailla. Pääopettajan lisäksi myös aikuiset harrastajat vetävät Hietamäen dojolla junioreiden treenejä ja osaa aikuistenkin treeneistä. – Muiden ohjaaminen on tärkeä osa omaa treeniä, ja hienoa että Jani on siihen antanut mahdollisuuden. Joku viisas on sanonutkin, että jos käy vain treeneissä, ei opi kuin matkimaan, mutta kun ohjaa muita, ymmärtää mitä on opettamassa, Ilpo toteaa. Yhteisöllisyys näkyy myös verkostoitumisessa aikidoharrastajien kanssa ympäri Suomen, ja ystäviä on sen myötä löytynyt ympäri maailman. Ilpo ja Nelli kävivät puolitoista vuotta sitten parin viikon treenireissulla Japanissa. – Siellähän oli kaikki ihmeellistä ja erilaista, mutta dojolle mennessä tuntui kuin olisi mennyt kotiin, Nelli kertoo. Hietamäen dojo toimii vanhan navetan vintillä, ja eksoottisissa olosuhteissa on Nellin ja Ilpon mielestä yksi viehätys. – Japanilaiset perinteet, kunnioitus dojohenkeä kohtaan tulee siellä paremmin esiin kuin jos oltaisiin jossakin koulujen liikuntasaleissa. Yhteisöllisyyttä lisää sekin, kun porukalla talkoovoimin huolletaan tiloja ja tehdään polttopuita dojon tulipesään. Dojoa alettiin remontoida Hietamäkeen vuonna 1999. Seura rekisteröitiin viisi vuotta sitten, eli alkamassa on nyt juhlavuosi. Junioreja käy treeneissä yhteensä parikymmentä, aikuisharjoittelijoita yhdeksän. Dojolla järjestetään myös kuntoliikuntaa.   Tavastilan koululla tammikuussa pidetty tasoleiri oli ensimmäinen Hietamäen dojon järjestämä, ja siihen tuli osallistujia aina Riihimäeltä ja Kotkasta asti. Tasoleiri on dan-graduointiin valmistautuville tarkoitettu koulutustilaisuus.