Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Uskalla ajatella isosti!

Toukokuun alussa Uudessakaupungissa järjestettiin seminaari, jossa pohdittiin sitä, miten luodaan viihtyisä ja toimiva ympäristö. Mieleeni jäi erityisesti arkkitehti Trev Harrisin esitys, jossa hän rohkaisi meitä ajattelemaan isosti. Hän ja muut luennoitsijat vakuuttivat, että meillä on kaikki mahdollisuudet käsissämme. Ilkka Halava totesi, että Suomi on täynnä toinen toistensa kaupunkikopioita –  meidän tehtävänä on päättää, haluammeko olla yksi kopio toisten joukossa vai jotakin ihan muuta.   Seminaarin jälkeisenä viikonloppuna olin työmatkalla Kotkassa, jossa yllätykseni törmäsin kaikkeen siihen, mistä me seminaarissa vasta haaveilimme. Kuulin, että Kotkassa oli viime kesänä käynyt neljä suurta risteilijää. Ymmärsin, etteivät ne risteilijät ole itse keksineet Kotkaan purjehtia, vaan taustalla on pitkäjänteinen työskentely risteilyjä järjestävien varustamojen kanssa. Kun sitten neljästä aluksesta kaksi saapui samana päivänä ja Kotkaan rantautui yhtenä päivänä 8000 turistia, joutui kaupunki heti alkajaisiksi tulikokeeseen. Ja hyvin Kotka selviytyi, vaikka käytännössä kuulemma kaikki loppui kesken – niin ruokakauppojen elintarvikkeet kuin matkamuistot. Risteilyistä halutaan liiketoimintaa Etelä-Kymenlaakson alueelle ja varustamoille sitä myydään alueen luontokohteilla.  Risteilyvieraat olivat jättäneet rahaa alueelle huomattavasti yli ennakko-odotusten. Onnittelut Kotkalle on paikallaan, sillä tälle kesälle Kotkaan on tehty 11 risteilyvarausta. Tavoitteena heillä on 15-20 risteilyaluskäyntiä ja 30 000 risteilijäasiakasta vuodessa.   Kotka on myös päättänyt tehdä rumasta kaupungista kauniin ja sijoittanut viime vuosina selvästi keskiarvoa enemmän kaupunkiympäristön viihtyvyyteen. Kaupunki on satsannut puistoihin ja patsaisiin – joka vuosi yksi uusi patsas. Miten ihmeessä tämä on mahdollista, kun yleensä yhdenkin patsaan kanssa saadaan melkoinen poliittinen kädenvääntö useaksi vuodeksi? Kotkassa päätökset oli tehty useamman vuoden perspektiivillä eteenpäin – ensin oli päätetty strategisista linjauksista ja sen jälkeen resursseista.  Kaupungin puutarhuri oli ymmärtääkseni ollut koko idean isä.   Resursseista päätettäessä kaupungin  poliittinen laiva oli keikkunut melkoisesti, mutta ensimmäisten tulosten ja saadun palautteen jälkeen oli ymmärretty, mistä hankkeessa oikeasti oli kysymys. Kotkalaiset olivat toden totta ylpeitä puistoistaan ja patsaistaan – ja vihatusta kaupungin puutarhurista on tullut kaikkien rakastama ja tukema kaupungin kehittäjä.  Jos kaupunki, jossa veroäyri ja työttömyysprosentti olivat  vielä muutama vuosi sitten yhtä korkealla, pystyi investoimaan laman suurimpina vuosina lähiympäristön viihtyvyyteen, niin kyllä meidänkin pitää pystyä, kun koko Vakka-Suomi ui positiivisessa rakennemuutoksessa.   Meidän  käsissämme on, lähdemmekö toteuttamaan seminaarissa saatuja neuvoja vai käymmekö katsomassa Kotkassa ja muualla, miten kaupunkikopiosta tehdään uniikki kaupunki. Pyysin seminaarin luennoitsijoita antamaan konkreettisia ehdotuksia. Meitä kannustettiin toteuttamaan kokeilukulttuuria ja löytämään sen kautta toteutettavat ratkaisut. Meitä neuvottiin rakentamaan hauskoja yllätyksiä kaduille, järjestämään huippuyliopistojen nettiluentoja, tekemään jokapäiväisistä arkisista paikoista inspiroivia ja pitämään fokus kasvun luomisessa.   Vakka-Suomi on mahdollisuuksia täynnä –lähdetään kokeilemaan ja toteuttamaan niitä – yhdessä. Jaana Vasama Uudenkaupungin valtuuston puheenjohtaja (sd.)