Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Eniten huolestuttaa lapsiperheköyhyys – Vasaman ja Anderssonin keskustelussa nousivat pääaiheiksi köyhyys ja sote-uudistus

– Päättäjät ja kansalaiset ovat aivan eri planeetalla, kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten sosiaaliturva toimii. Kun ihmiset ottavat minuun yhteyttä, he kuvailevat, miten ylipitkät Kelan käsittelyajat ovat ja miten nöyryyttävältä asiakkaasta tuntuu, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson totesi sunnuntaina Uudessakaupungissa. Anderssonin oli kutsunut Uuteenkaupunkiin valtuuston puheenjohtaja, kansanedustajaehdokas Jaana Vasama (sd.), joka järjestää Asian ytimessä -keskustelutilaisuuksia työväentalolla. Köyhyys nousi keskustelussa yhdeksi pääteemaksi, koska Helsingin Sanomat oli julkaissut juuri samana aamuna laajan artikkelin köyhyydestä. Lehti oli kysynyt lukijoiltaan viime keväänä, minkälaista on niukkuudessa eläminen ja vastauksia tuli yli neljätuhatta. Anderssonin mukaan vastauksista näkyi se sama ahdistuneisuus, mikä hänelle on välittynyt ihmisten yhteydenotoista. – Ihmisen on vaikea olla aktiivinen, jos ei ole rahaa. Köyhyys lamauttaa, masentaa ja vangitsee. Köyhyys ja tulojen niukkuus vievät toimintakyvyn, hän kuvaili. Andersson sanoi pelkäävänsä, että Suomesta on kehittymässä hyvin toimeentulevien hyvinvointivaltio. – Niin kauan kuin asiat ovat hyvin, menee hyvin. Mutta jos jäät työttömäksi, sairastut tai tapahtuu jokin kriisi, tilanne muuttuu jyrkästi. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että kaikkein huolestuttavinta on lapsiperheköyhyys, koska se periytyy. Tutkimusten mukaan Suomessa elää 120 000 lasta köyhyydessä. Vasama kertoi, miten hän aiemmin opettajana työskennellessään huomasi 15 minuutissa luokalta ne oppilaat, jotka tarvitsisivat apua. – Mikä tässä systeemissä sitten on, että apu ei löydä perille nopeammin, hän pohti. Li Andersson arvioi, että vuosikausia jatkunut säästökuuri. – Köyhyyden kierre pystytään katkaisemaan yhä huonommin.   Vasama kertoi, miten hän kulkee päivittäin työmatkallaan Helsingissä leipäjonon ohi. Usein hän seisahtaa hetkeksi juttelemaan yhden leipäjonossa seisovan kanssa. Hänestä niin pitäisi tehdä kaikkien päättäjien. Se avaisi näköalaa köyhyyteen. Andersson nosti esille myös lähihoitajat, joiden palkka jää niin alhaiseksi, että yksinhuoltajaäidin on vaikea elättää sillä lapsiperhettä. Vasama muistutti, ettei lähihoitajan elämä ole muutenkaan ruusuilla tanssimista. – Siinä työssä ihmiset ajetaan loppuun. Andersson jatkoi huomauttamalla, että hoitotyössä pitäisikin puhua asiakasmäärän lisäksi myös hoitoisuuden tasosta. – Esimerkiksi kotipalvelun piirissä on entistä huonompikuntoisia.   Työväentalolla keskustelua syntyi myös sote-uudistuksesta. Li Andersson huomautti, ettei vieläkään ole varmaa, että sote-uudistus pääsee maaliin tällä vaalikaudella. Hän myös totesi toivovansa, ettei sote-lakipakettia hyväksytä hallituksen esityksen mukaisena. – Sote-uudistusta ei ole suunniteltu heikoimpien ihmisten näkökulmasta, vaan se suosii toimintakykyisiä ihmisiä, jotka haluavat kilpailuttaa palveluja. – Jos esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmainen menee yksityiseen sote-keskukseen, niin eihän siellä ole sosiaalihuollon palveluita, eikä mielenterveyspalveluita, vain jokin kiertävä tiimi. Sote-keskus lähettää asiakkaan sitten maakunnan liikelaitokseen, hän kuvailee. Sekä Vasama että Andersson olivat molemmat maakuntamalliin pohjautuvan sote-uudistuksen kannalla, mutta valinnanvapaus on kasvamassa molempien mielestä nyt liian suureksi. – Maakuntamalli on sinällään toimiva, mutta se pitäisi toteuttaa alueittaisena. Esimerkiksi Lappi ja pääkaupunkiseutu ovat niin erilaisia, ettei niissä sama systeemi toimi. Myöskään valinnanvapautta en voi hyväksyä sellaisena, mitä nyt esitetään. Uskovatko kansalaiset, että tämä sote-uudistus todella säästäisi kolme miljardia euroa, Vasama kyseenalaisti. Andersson sanoi, ettei hän ainakaan usko. Hän totesi, ettei ole valtiovarainvaliokunnassa kuullut yhdeltäkään asiantuntijalta vakuuttavaa perustelua, että säästöä ylipäätään syntyisi. Molemmat keskustelijat liputtivat silti sote-uudistuksen puolesta, mutta eri tavoin toteutettuna. – Sote-uudistus täytyy tehdä kahdesta syystä: perusterveydenhuolto on aliresurssoitu ja tästä syystä ihmiset hakeutuvat erikoissairaanhoitoon. Lisäksi sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa poikkeuksellisen suuret, Andersson perusteli.