Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Talviaikojen liikennettä Suurella Postitiellä

Entisaikojen Postitiellä oli monenlaista kulkijaa talvisinkin. Ja paljon täytyi kulkemisen helpottamiseksi urakoida, jotta tie tuli avatuksi myös pahimpien tuiskujen jäljiltä. Posteja Tukholman ja Turun välillä kuljetettiin Suurta Postitietä pitkin säännöllisesti 1630-luvulta alkaen. Postitien varsilla Vakka-Suomessa ja muualla asuneet tulivat tekemisiin kehittyvän liikenteen ja sen vaatimusten kanssa. Ruotsin lakien mukaan yleiset tietyöt olivat talollisten velvollisuutena. Kulkureittien lähellä asuvien myös oli oltava valmiina kyyditsemään matkustajia. Hevosliikenteen aikana oli lyhyillä matkoilla ja myös kaukoreiteillä paljon käytössä rekikeleillä ajettavia talviteitä. Vakiintuneet talvitiet kulkivat omilla urillaan kesätieverkon ulkopuolella. Milloin lunta ei kertynyt runsaasti, talvitiet pysyivät pääosin ajettavina lumien litistyessä kavioiden ja jalasten alla. Paikoin talviteitäkin puhdistettiin lumesta. Varmaankin enemmän kuitenkin talvisin tehtiin työtä valtamaanteiden auki pitämiseksi. Sanomia Turusta -lehdessä kirjoitettiin 1861, että talviteitä hiljattain oli tukkeutunut, mutta valtatietä oli määrä pitää auki. Hevosvetoisia puisia lumiauroja oli jo pitkään ollut käytössä. Hevosia oli lumiauran edessä tarpeen mukaan. Yksi parivaljakko saattoi vetää auraa, jossa oli leveyttä kaksi syltä eli kolme ja puoli metriä. Mutta leveämpiäkin auroja oli. Joskus on valokuvattu lumiauran edessä oleva valjakko, jossa etumaisten hevosten köysiaisat vetävät taaempana tulevien valjaista. Käytännöllistä oli ajaa lumiauraa vetäviä hevosia ratsailta. Muutama apuri saattoi istua painona auran päällä. Tiet olivat hevosliikenteen aikana jaettuina niiden ylläpitoa varten määrämittaisiin pätkiin, jotka osoitettiin nimettyjen tilanomistajien hoidettaviksi. Joskus myös lumenauraus kuului sellaisten tienpätkien hoitamisen velvoitteeseen. Nimismies saattoi tarkemmin määrätä ajankohdan lumen poistamiseksi. Vuonna 1787 oli ollut tuiskupäiviä aivan joulun alla. Silloin Mynämäessä nimismies oli tahtonut Postitien ylläpitoon velvoitettuja koolle heti lumentulon jälkeen. Joulupäivänä oli kuulutettu saarnastuolista, että oli jäätävä kirkon luo neuvottelemaan yleisen Postitien lumiaurauksesta nimismiehen kanssa. Emäkirkon edessä nimismies antoi tai välitti käskyn tulla lumiauraukseen iltapäivällä samana päivänä. Kaksi isäntää jätti saapumatta joulupäivän tien aukaisuun. He selittivät sitä myöhemmin käräjillä sillä, että heidän tienpätkillään ei ollut aukaisun tarvetta. Yksi kohta Postitiellä huomattiin 1780-luvun alussa erikoisen hankalaksi hoitaa. Siinä oli tienvarressa Mäenkylän, Tiuvaisten ja Valtolan talojen aitoja, joiden viereen lunta kertyi kinoksiksi. Sitä kohtaa tiestä ei oikein saatu pidettyä auki lumiauralla. Kulkijat olivat kiertäneet siihen kertyneitä kinoksia ajamalla pitkin peltoja. Keväällä lumien pelloilta sulettua oli täytynyt luoda kinoksia tieltä. Päätettiin asian auttamiseksi korvata aitoja matalammilla, sekä tehdä kinostumista estävä kaivanto. Hevosajureista jotkut kuljettivat säännöllisin vuoroin tiettyjen kaupunkien välillä kuormia ja matkustajia merisatamien jäässä ollessa. Sellaisia kuljetuksia lienee liikkunut Postitielläkin. Kaksi raumalaista ajuria ilmoitti 1880- ja 1890-luvuilla ajavansa talviaikaan viikoittain Rauman ja Turun väliä. Heidän reitistään ei ilmoituksissa näytä tarkemmin mainitun. Se todennäköisesti kulki rantamaantietä ja Postitietä, ehkä osaksi talvitieurillakin. Hevosettomat saattoivat matkatessaan käyttää kestikievareiden hevoskyytejä, mikä tosin tuli hintoihinsa. Jalkapatikka olikin joskus vaihtoehto kievarikyydille. Mynämäestä helmikuussa 1900 Turkuun patikoinut tien kulkija kirjoitti talvisella jalkataipaleella tekemistään huomioista. Matkan varrella oli näkynyt tuiskun täyttämän tien avaajia joukoittain. Oli puhuttu, että läänin kuvernööri matkaisi pian sitä tietä. Vähän matkan päässä Nousiaisten Nummelta oli patikoitsijaa vastaan tullut katettu reki. Hän oli arvannut kuvernöörin siinä matkaavan. Sitä kuomurekeä oli kiskonut kaksi peräkkäin valjastettua hevosta jo märiksi ja väsyneiksi ajettuina.