Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Monta mieleenpainuvaa keikkaa – Toimituksemme valitsi vuoden kolahdukset

Kahdeksan kunnan alueella sattuu ja tapahtuu vuoden mittaan vaikka mitä. Vakka-Suomen Sanomien toimittajat pääsevät juttukeikoilla näkemään ja kokemaan siksi monenlaisia elämyksiä. Koska toimittajatkin ovat vain ihmisiä, osa juttukeikoista kolahtaa aivan erityisesti. Tässä niistä muutama:   Kun puulla on vilu -neulegraffitinäyttely, Mynämäki Toimeliaat Wirmon Martat kokosivat yhteen runsaasti väkeä tekemään neulegraffiteja kunnan keskustaan elokuun ajaksi. Virkkuukoukkuihin ja puikkoihin tarttuivat monenlaiset porukat ja yksittäiset käsityöntaitajat. Puihin ja pylväisiin syntyi mitä taidokkaampia ja mielikuvituksellisimpia töitä. Lukion pihaan väriä toi muun muassa sisarusten Sonja Koskelaisen ja Sylvia Hedin perheiden koostama Mynämäki-graffiti. Ja mikä parasta, monet kiertelivät katsomassa töitä, ja keskustassa olikin näyttelyn aikana tavallista runsaampaa liikettä puistoalueilla, jotka muuten tuntuvat kuntalaisilta hiukan unohtuneen. Sillä miksipä ei voisi kauniina kesäpäivänä ottaa ystävien kesken piknik-varusteet mukaan ja istahtaa nurmikolle puiden katveeseen? Niin tehdään Turussa, miksei voisi tehdä Mynämäessäkin? Sari Honkasalo     Uusi kirkkoherra, Vehmaa Vehmaan seurakunta sai helmikuussa taloustietävän uuden kirkkoherran, joka ei epäröi tarttua moottorisahaankaan. Teologi ja ekonomi Antero Aaltonen tunnustautuu sielunmaisemaltaan maalaiseksi, lähtöisin hän on 1970-luvun loppupuolella Someron kuntaan liitetystä Somerniemestä. Toistaiseksi Vehmaan seurakunnan virkaa tekevänä kirkkoherrana työskentelevä Aaltonen on lunastanut paikkansa räväkkänä ja suorasanaisena mielipiteen ilmaisijana, joka on järjestänyt seurakuntalaisille myös uusia yhdessäolotapahtumia. Kuvan peliasu hautausmaapuiden kaadon yhteydessä osoittaa selkeästi, mikä tuntuu olevan kirkkoherra Aaltosen suosikkilaji, jonka pariin hän on Vehmaalta matkoja järjestänyt. Maaliskuisissa puunkaatotalkoissa Aaltonen sai ammattiapua Pohjolan metsä- ja arboristipalvelut Oy:n Joonas Pohjolalta ja Andrei Iliniltä. Harri Suomalainen     Demokatu, Uusikaupunki Miksi riippumatossa voi keinua vain puutarhassa tai mökillä? Miksei yhtä hyvin keskellä kaupunkia? Niinpä! Tämä oivallus oli yksi Uudenkaupungin elokuun demokadun hienoimmista. Hankeihmiset ostivat halpahallista muutamalla eurolla riippumattoja. Ne ripustettiin torin laidalle Rauhanpuistoon. Se puisto, jonka läpi oli vain aiemmin kuljettu kirjastoon, muuttui kesäiseksi keitaaksi. Lomalaiset lekottelivat riippumatoissa, lapset kirmasivat narumajassa. Demokatu jatkui myös Alisellekadulle, jossa rantatuolit houkuttelivat tulijoita viettämään aikaa keskustassa. Demokatuun kuului kesän mittaan myös hienoja tapahtumia. Parhaita olivat elokuvailta Rauhanpuiston puitten katveessa, Confusion-ruokatapahtuma ja kaiken huipennuksena Venetsialaisten lumoava valaistus Rauhanpuistossa. Kiitos kaupungille, että osa valoista hankittiin pysyvästi puistoon. Teija Uitto     Kodin ja koulun päivä Nousiaisissa Paijulan koulun remonttihankkeessa on riittänyt juonenkäänteitä kuin television saippuasarjassa konsanaan. Syyskuussa oli kuitenkin aihetta juhlaan, kun Nousiaisissa vietettiin kodin ja koulun päivää harvinaisen lämminhenkisessä tilaisuudessa. Pönötyksestä ei ollut tietoakaan, kun oppilaat, vanhemmat ja koulun henkilökunta yhdessä juhlistivat samalla sitä, että paijulalaiset pääsivät elokuussa palaamaan evakkoreissulta kotikouluun. Kun vielä tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio lähetti juhlaan oman tervehdyksensä, tunnelma oli uusittujen tilojen katossa. Kovin paljon Paijulan päätöskärhämiä ei syyskuisena lauantaina muisteltu. Hillityin sanakääntein maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö kuitenkin huomautti, että Paijulan taistelijat tunnetaan koko Suomessa. Pienen piikin voi heittää myös hienovaraisesti. Vesa Penttilä     Katanpää, Kustavi Hellepäivän paahde helpottaa kaljaasi Olgalla. Tuuli puhaltelee purjeisiin. Laivan kannella syödään lohikeittoa. Meri tuoksuu suolalta –  ja lapsuuden muistoilta. Katanpäässä aika pysähtyy täysin. Kun sandaaleissa askeltaa venäläisten sotavankien rakentamaa mukulakivitietä, näkee silmissään harmaa-asuiset laihat miehet kiveä louhimassa. Saaressa vangit louhivat kiveä vielä 1930-luvulla. Kasarmialueella aikamatka venyy vielä kauemmas. Kasarmirakennukset ovat tsaarinaikaisia ja saaren linnake pohjoisin osa tsaari Nikolai II:n 1910-luvulla rakennuttamaa Itämeren suurinta linnoitusketjua. Jos historian havina ei vielä säväytä, niin ainakin luonto tekee sen. Selkämeren kansallispuiston eteläisin käyntikohde loveaa jäljen sydämeen. Teija Uitto     Hautuja-teoksen paljastustilaisuus Naantalissa Jos haluaa saada taideteokselle näkyvyyttä, niin liikenneympyrä vilkkaalla väylällä on oiva sijoituspaikka. Kun vielä teoksen paljastustilaisuus järjestetään sopivasti alkuillan työmatkaliikenteen ruuhka-aikana, huomiota on luvassa. Näin toimittiin Naantalissa, jossa taiteilija Jani Rättyän Hautuja-teos kaivettiin esille peitteen alta kesäkuussa. Tekijän mukaan kylpevää naista kuvaavassa teoksessa on kauneutta ja luovuutta arvostavaa feminiinisyyttä sekä monia naantalilaisia yksityiskohtia. Tämä oli hyvä tarkennus, sillä muuten moinen nippelitietous saattaisi jäädä ohikulkijoilta huomaamatta. Sitä ei voi kiistää, etteikö Kreivin kiertoliittymässä Aurinkotiellä olisi nyt näyttävä tervetulotoivotus Naantaliin. Vesa Penttilä     Keikkamatkan varrelta Miljoonakaupunki Pariisi hankki kadunvarsilleen punaisia pisuuareja. Osa kansalaisista piti urinaaleja siveettöminä, kun niitä sijoitettiin Pariisin parhaimmille näköalapaikoille, kuten Seinen rannalle. Myös Kustavissa on ajateltu turisteja. Torin laidalle hankittiin punainen hotelli helpotus. Toisin kuin Pariisissa Kustavin klosetti palvelee myös naisia. Tuntui lähes juhlalliselta testata toilettia ensi kertaa. Kun wc:n ovi alkoi avautua, oli kuin tulijalle olisi soitettu tulofanfaari. Merkkiääni on sen verran äänekäs, että torikansakin kuulee vessan olevan varattu. Teija Uitto   Maskun Katajan C-tytöille lentopallon SM-kultaa Suomen Lentopalloliitossa on nyt syytä laittaa kuulo päälle tai lukulasit nenälle: Maskun Katajassa tehdään sellaista juniorityötä, että lentopallon SM-lopputurnauksen järjestämisvastuun myöntäminen seuralle olisi paikallaan etenkin sitten, kun Kurittulan uuden koulun sali tarjoaa pelitilaa Hemmingin liikuntahallin ohella. Viime vuonna maskulainen lentishuuma huipentui huhtikuussa, kun Katajan C-tytöt nappasivat Suomen mestaruuden. Maskulaisesta seuratyön onnenkantamoisesta ei ollut kyse, sillä vuotta aiemmin Katajan C-pojat pokkasivat SM-kultaa. Saletilla tavalla varmaa olisi, että lentopallotunnelmaa riittäisi, jos Katajan juniorit pääsisivät lähivuosina kisailemaan SM-mitaleista kotiareenallaan. Vesa Penttilä Heikinkarin Ranthuone, Taivassalo Saaristokuntia pidetään helposti vain kesämatkailukohteina. Se on kyllä virhe, sillä esimerkiksi yhtenä lokakuun lauantaina koimme unohtumattoman elämyksen Heikinkarin Ranthuoneen terassilla. Oli tyyni päivä. Terassilla tarkeni vielä paitahihasillaan auringossa ja kesäkukatkin viihtyivät vielä ulkona. Terassilta avautui näköala veden yli metsän laitaan, jossa koivut alkoivat kellastua ruskaan. Väkeä tuli ravintolaan yhä veneillä. On helppo kuvitella, miten ihmisiä voisi istuskella myös aurinkoisena talvilauantaina terassilla glögillä. Jos Lappiin oli jouluna 700 lentoa, niin miksi saaristo ei voisi houkutella turisteja myös talvella? Teija Uitto