Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Vehmaalla aitoa antamisen iloa

Joulun alla on järjestetty taas monenlaisia keräyksiä. On kerätty rahaa, kudottu villasukkia, ostettu lahjoja tuntemattomille ja Siskot ja Simot – yhteisön joulukorttikampanjassa on lähetetty yli 8 7000 joulukorttia hoivakodeissa asuville ja kotihoidon palvelujen piirissä oleville ikäihmisille. Perinteiseen tapaan MTK Vehmaan yhdistys vei kinkunkin presidenttiparille. Kaikista joulukeräyksistä kultaisin tempaistiin liikkeelle Torpparin tuvassa Vehmaalla pari viikkoa sitten. Keräyksellä ei ollut mitään tekemistä joulun kanssa, vaikka keräyksessä on ollut sitä aitoa antamisen iloa, joka jouluun liitetään. Kun Vehmaalla kuultiin, että Suomisen perhe on menettänyt kotinsa tulipalossa Taivassalossa, kaksi tomeraa naista otti yhteyttä perheen läheisiin ja kysyi, saisivatko he käynnistää perheelle keräyksen. Tulipalopaikalla oli vielä jälkisammutukset käynnissä, kun Vehmaalla alettiin jo etsiskellä perheelle vaatteita, peittoja, leluja, kodin tarvikkeita ja kaikkea sitä, mitä ihminen yleensä tarvitsee. Kun sana kiiri, keräykseen alkoi tulla lahjoituksia yhä kauempaa, Taivassalosta ja jopa Turusta asti lähetettiin lahjoituksia. Osa lahjoittajista kertoi itse kokeneensa sen saman, mitä Suomisen perhe. Koti oli tuhoutunut tulipalossa. Mitään muuta ei ollut jäänyt jäljelle kuin ne vaatteet, mitä päällä sattui olemaan. Sellaisesta tilanteesta on vaikea ponnistaa takaisin arkirutiineihin. Silti Niko Suominen totesi Vakka-Suomen Sanomien haastattelussa (20.12.), että missään vaiheessa tulipalon jälkeen ei ole tullut epätoivoinen olo, koska ihmiset ovat tarjonneet niin paljon apua ja tukea. Suomisen perhe herätti erityisen paljon myötäelämisen tunteita Vehmaalla, koska Niko Suominen on Vehmaalta kotoisin ja itsekin Vehmaan VPK:n aktiiveja. Mies on ollut vuosien mittaan monta kertaa auttamassa muita. Keräys näytti myös sen voiman, mitä löytyy pienestä kylästä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Tällaista yhteisöllisyyttä on vaikea rakentaa suuressa kaupungissa –  tai ainakaan se ei synny yhtä spontaanisti kuin Vehmaalla. Vehmaalla koettiin se suuri ilo, jota joulunakaan eivät kaikki tavoita. Paras lahja on lopulta se, kun kokee voivansa oikeasti auttaa –  vaikka se olisi sitten lahja tuntemattomalle. Hyvää joulua kaikille!