Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Mietoisissa Wanhan ajan joulukirkko

Mietoisten kirkossa palataan joulupäivän aamuna pidettävässä jumalanpalveluksessa päivälleen 80 vuotta ajassa taaksepäin. Kappalainen Antti Kallio nimittäin lukee saman saarnan, jonka silloinen pitkäaikainen kirkkoherra Mikko Havia piti. Vanhan saarnan päätyminen uudelleen pidettäväksi on hieman koukeroisen tien takana, kirjaimellisesti: Tero Raimoranta löysi isänsä veljen Risto Raimorannan pikakirjoituksella kirjoittamia muistivihkoja, mutta koska ei itse pikakirjoitusta osaa, ei tiennyt mitä ne sisältävät. Hän vei vihkonipun Markku Sarasteelle , joka on sitä opiskellut aikanaan Hämeenlinnan lyseossa. Saraste selvitti, että yhdessä vihossa on pikakirjoituksella tallennettuja saarnoja. Risto Raimoranta oli tallentanut Havian joulusaarnan lisäksi radiosta kuulemiaan saarnoja sekä isänsä saarnoja Harjavallasta. Toinenkin saarna Mietoisista oli, 16.5.1939 pidetty.     Markku Saraste arvelee Raimorannan ilmeisesti harjoitelleen pikakirjoitusta saarnoja tallentaessaan, ja pitää häntä melkoisena taitajana. – Pikakirjoitusta on opetettu kirjoittamaan 40 sanaa minuutissa. On huikea taito kirjoittaa saarnasta, sillä puhenopeus on 100 sanaa minuutissa, eli peruspikakirjoituksesta pitää yli kaksinkertaistaa nopeus, Saraste toteaa. Pikakirjoitus perustuu sanojen lyhentämiseen. Pikakirjoitetun saarnan tulkinnassa Sarastetta helpotti toisaalta se, että siinä on käytetty kirkon kieltä. Esimerkiksi ”eva” oli sen vuoksi helppo tulkita evankeliumiksi, mutta toisaalta vaikeutti se, että osa sanoista oli vanhaa kieltä kuten ”mielisuosio”. Pikakirjoitustaitoa on nykyään yhä harvemmalla, koska se jätettiin opetuksesta pois 1970–80 -lukujen vaihteessa. – Olen sitä vuosien varrella joskus käyttänyt, kun olen tehnyt muistiinpanoja, joita muiden ei tarvitse lukea. Ja joskus kun kuuntelen jotakin, saatan etusormella kirjoitella ilmaan. Pikakirjoitus on kaunista, sujuvaa, eteenpäin meneviä koukeroita. Nyt se aktivoitui uudelleen, kun Tero löi vihot kouraan, Saraste kertoo. Sarasteen kääntämän tekstin saarnamuodon tarkasti Heikki Jyväs . Antti Kallio toteaa saarnan olevan perinteistä teologiaa, minkä itsekin allekirjoittaa. Siitä hän yllättyi, ettei saarna ollut pitkä, kuin tuohon aikaan olisi voinut olettaa pidetyn. Kielikään ei ole 80 vuodessa muuttunut niin etteikö sitä ymmärtäisi. – Saarna on hyvin valmisteltu ja sisältörikas. Hienoa näin kunnioittaa edesmenneitä pappeja, Kallio toteaa.   Wanhanajan joulukirkko alkaa Mietoisten kirkossa tiistaina 25.12. klo 8. Tavoitteena on saarnan lisäksi laulaa 80 vuotta sitten laulettuja virsiä, ehkä myös tuon ajan tapaan nykyistä rauhallisemmin. Tallessa on myös tuolloin papilla käytössä olleet punainen ja musta messukasukka, valkoisia alboja ei siihen aikaan vielä käytetty. Mietoisten kappelineuvoston puheenjohtaja Pekka Heikkilä arvelee, että Mynämäessä on vielä varastossa vanhoja virsikirjojakin, joista voitaisiin jumalanpalveluksessa laulaa. – Mielenkiintoista, että tarjotaan elämys siitä, millainen joulukirkko on ollut 80 vuotta sitten, hän toteaa.