Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Syntyneet ja syntymättömät

Tänä syksynä Suomessa on puhuttu lapsuudesta, perheistä ja syntyvyydestä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Hieno juttu. Samalla on hyvä muistaa, että todellinen perhepolitiikka on jotakin enemmän kuin olla huolissaan eläkejärjestelmän kestävyydestä tai valtiontalouden kantokyvystä. Edes paljon puhuttu perhevapaauudistus ei ole riittävä näkökulma lapsiin ja perheisiin – varsinkin kun sitä käydään työelämän ehdoilla. Kysymys on ennen kaikkea aikuisista ihmisistä elämän ruuhkavuosissa ja heidän toiveistaan ja arjestaan. Nyt päättyvänä vuonna presidenttiperheen Aaron lisäksi syntyy vain noin 48000 muuta vauvaa. Se on historiallisen vähän. Esimerkiksi naapurimaa Ruotsissa suunta syntyvyydessä on toinen.   On oikeutettua pohtia, miksi perheellistymisen kuva on muuttunut. Yleinen epävarmuus nousee kyselytutkimuksista esiin; huoli työpaikasta, taloudellisesta pärjäämisestä, kumppanin puuttuminen tai parisuhteen murheet. Yhä useampi syntyy perheen ainoaksi lapseksi tai suurperheeseeen. Isä, äiti ja kaksi lasta -pakettiratkaisuja on yhä vähemmän. Perheet ovat tänä päivänä hyvin monimuotoisia. Syntyvyystilastoissa hätkähdyttävää ei ole vain syntyvien määrä vaan myös syntyvyyden alueellinen jakautuminen. Lapsiperheet pakkautuvat etelään ja kaupunkeihin työn perässä –  vaikka moni mielessään haaveilisikin perhearjesta maaseudulla, lähempänä tukiverkkoja.   Oleellisinta on kyetä vaikuttamaan siihen, että perheiden toivottu ja toteutunut lapsiluku kohtaisivat paremmin. Erityisesti pienituloisilla kuilu on iso; siksi teot lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi ovat välttämättömiä. Siksi hallitus muun muassa alensi päiväkotimaksuja, korotti yksinhuoltajien lapsilisää hiukan ja nostaa ensi vuonna 80 eurolla kuussa pienimpiä äitiys- ja isyyspäivärahoja vauva-arkeen. Lapsiperheidenkin kannalta merkittävin toimi on ollut työllisyyden nousu. Yli 100 000 työllistyneen joukossa on monta äitiä ja isää, myös Vakka-Suomessa.   Oma huomioni kiinnittyy myös isovanhempien rooliin – monelle mummona tai vaarina olo on elämän suoma kunniatehtävä, joka pitäisi tunnustaa myös yhteiskunnallisena voimavarana. Tärkeää on myös alleviivata, että historiallisten pienten ikäluokkien aikana ei pidä keskittyä vain heihin, jotka jäävät syntymättä. Yhtään syntynyttä lasta ei ole varaa hukata. Jokaisen lapsen varhaisiin vuosiin on satsattava, jokaisen nuoren polkua vahvistettava. Vanhemmuutta on tuettava.   Jokaisella lapsella tulee olla kasvuympäristö, joka mahdollistaa leikin, turvallisen kasvun ja oppimisen ilon. Voisiko Varsinais-Suomi maakuntana nostaa rimaa ja tavoitella paikkaa maamme lapsiystävällisimpänä ja perhemyönteisenä maakuntana? Annika Saarikko Perhe- ja peruspalveluministeri (kesk.)