Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kymmenen kertaa kymmenen

Avauskierroksen kymmenen ottelun taival miesten salibandyn kakkosen Länsirannikon lohkossa on taputeltu. Ilahduttavaa on, että sarjatasosta huolimatta sen seuraamisen mielenkiinto ei ole osoittanut vähäisintäkään hiipumisen merkkiä, väittäisin sen jopa vuosi vuodelta lisääntyneen. Syy lienee siinä, että laji on pitkän juoksun ennakkoluulottomalla ja pyyteettömällä työllä juurrutettu syvälle kenties ikiroutaan asti. Perustyö on kantanut hedelmää lajin kaikilla tasoilla. Näin joulun alla käytän vertausta: menestyksen kuusi koristellaan alhaalta ylöspäin. Siitä saimme tuoreinta kuvaa kullalla kuorrutetun joululahjan myötä miesten maajoukkueen voittaessa kultaa Tshekissä äskettäin pelatussa MM-turnauksessa. Viime kaudella runkosarjaa mielin määrin hallinneen SBS Wirmon puolimatkan vaellus on ollut tällä kertaa edelliseen kauteen nähden selkeästi tahmeampaa. Alkukolmanneksen puimurit vielä pyristelivät kärkiryhmän vanavedessä, mutta matkan vanhetessa joukkue valahti askel kerrallaan syvälle jälkijoukkoihin. Liukumäestä huolimatta eivät puimurit missään vaiheessa joutuneet turvautumaan paniikkinappulan painamiseen. Ryhtiliikkeen myötä työkalut teroitettuaan tiimin onnistui koota rivinsä tulosta työstäväksi: eikä aikaakaan, kun ulkopaikkakuntalaisista koostuvan kärkinelikon IBK Medan, Forssan Suupparien, FBC Turun kakkosjoukkueen ja porilaisen sarjakärjen FBT Pitun takalinssit välkkyivät aivan näköetäisyydellä. Vetojuhdat eivät voi välttyä tuntemasta takaa-ajajiensa Karjalan korpien sisuuntuneen susilauman tuulen tuomaa verenhimoista tuoksua. Olisi itsetuhoisaa turvautua ylimääräiseen taakse vilkuiluun, sillä pienikin herpaannus voi koitua julmaakin julmemmaksi kohtaloksi. Heinillä härkien ei liioin sovi vehmaalaistenkaan lötköillä edes joulutauollaan, mikäli mielivät menestyksen mettä pullottaa kilvan keväällä päättyessä. Paniikkinappulan käyttöön ei UHV Bullsilla suinkaan tarvetta ole, sillä joukkue uhkuu sisällään tervettä itseluottamusta. Silti turvaliiviä ei kannata myrskyävien vaahtopäiden takia pitää narikassa hetkeäkään, mainingeista puhumattakaan. On kuitenkin tiedostettava, että pelikenttä on tulevien vastustajien laatikoissa kauttaaltaan miinoitettu. Juuri siksi valmennuksen on kyettävä pitämään suitset kireääkin kireämmällä. Helppoa se ei ole nuorten puolivillien orien estrogeenien päästessä valloilleen. Kotiotteluissa Bulssin takatuulena on ehdottomasti sen fanaattinen yleisö. Siksi onkin suositeltavaa vierailevien joukkueiden, miksei myös yleisön varautua käyttämään korvatulppia. Haluan vain varoittaa, koska kokemuksesta kun tiedän, että melun johdannainen tinnitus on perin ikävä ja parantumaton sairaus. SB Naantalia odottavat kuumat aallot viime kauden tapaan, mikäli pistepussin ropina ei osoita pikavauhdilla selkeää lisääntymisen merkkiä. Peränpitäjän logo on persuksissa vilkkunut jo kohtuuttoman pitkään. Edellä kulkevien potkurien imu voi nielaista perinteikkään troolarin kuin varkain tyynemmille vesille. Siksi takavuosien lokikirjaan nykyvalmennuksen kannattaa syventyä huolella. Kolmatta kertaa ei koskesta välttämättä nousta enää vastavirtaan soutamalla. Nokkamiesten uudistuksiin tukeutuvan valmennusstrategian kuohupäitä pitää pikkuhiljaa alkaa näkyä myös käytännön tasolla, sillä faktaa on, ettei kokista tee keittiömestaria pelkästään monipuolinen raaka-ainevarasto. Tuote pitää saada myös kaupaksi. Pää pystyyn, Naantali: jaossa on vielä parikymmentä kultarahaa. Ei muuta kuin keppi viuhumaan.