Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Uudestakaupungista slow city? – Demokadun päätöstyöpajassa ideoitiin, miten kaupunkia voisi vielä elävöittää

Uudenkaupungin katukuvaan ja keskustaan voi putkahtaa mitä tahansa mielenkiintoista. Siltä ainakin vaikutti tiistai-iltana demokadun päätöstyöpajassa, kun kaupunkilaisten ja kaupungin edustajien muodostamat työryhmät ideoivat, miten keskustaa voisi elävöittää. Yksi työryhmä ehdotti, että Uusikaupunki hakisi Cittaslow-kaupungiksi. Idea on lähtöisin Italiasta, jossa neljän pikkukaupungin pormestarit perustivat Cittaslow-verkoston vuonna 1999. Taustalla oli pienten kuntien taistelu olemassaolostaan, kun asukkaat muuttivat niistä kasvaviin suurkaupunkeihin. Nyt näistä cittaslow eli slow city -idean kaupungeista on tullut Euroopassa suosittuja matkailukohteita. Suomesta verkostossa on mukana vasta yksi kaupunki: Kristiinankaupunki. Työryhmässä syntyi idea, että Uusikaupunki voisi lähteä verkostoon mukaan.   Kahdessa muussa työryhmässä ideoitiin kaupunkiin lisää tapahtumia. Mirva Salonen Ukipoliksesta esitteli toisen työryhmän ajatuksen, että Uudessakaupungissa olisi viikkotapahtuma keskiviikkoisin. Tapahtuma voisi olla mikä tahansa ja sen voisi järjestää kuka tahansa. Myös kolmannessa työryhmässä oli samoja ajatuksia. Työryhmässä pohdittiin, että kesällä tapahtumia voisi järjestää torilla, mutta talvikaudeksi tarvittaisiin sisätori. Myös jonkinlainen tapahtuma-Tinder pitäisi olla eli digitaalinen ratkaisu siihen, miten samantyyppisestä tekemisestä kiinnostuneet löytäisivät toisensa. Sonja Stenman Demokatu-hankkeesta kokosi illan aikana syntyneet ideat jatkojalostamista varten. Osa ideoista etenee myös kaupungin päätöksentekoprosessiin.   Illan alustajaksi oli kutsuttu Pauliina Seppälä , joka on ollut mukana synnyttämässä Helsinkiin erilaisia tapahtumia. Hän kertoi, miten esimerkiksi Siivouspäivä, Illallinen taivaan alla ja Nappi Naapuri -ideat muuttuivat toiminnaksi. Seppälä puhui myös joukkorahoituksesta Mesenaatti.me-palvelun edustajana. Hän esitteli, miten esimerkiksi Suvilahden skeittiparkin laajennukseen on haettu joukkorahoituksella rahaa. – Joukkorahoituksessa pitää aina olla jokin vastine. Vastine voi olla esimerkiksi kutsu avajaisiin tai taiteilijatapaaminen. Seppälän kokemus oli, että mitään suuria summia joukkorahoituksella ei voi kerätä, mutta esimerkiksi Lontoossa kokeiltu ja Tampereella alkava osarahoitusmalli voisi toimia. – Kaupunki lupaa laittaa saman verran rahaa hankkeeseen, mitä joukkorahoituksella saadaan kokoon. Sekin on aina arvelujen varassa, miten ihmiset suhtautuvat hankkeen rahoittamiseen joukkorahoituksella. – Jos ihmiset ajattelevat, että miksi kaupunki tai valtio ei maksa hanketta, silloin joukkorahoitus ei onnistu. Siksi hankkeen pitää tuottaa jotain ekstraa, jota ihmiset haluavat. Hän arvioi, että esimerkiksi kaupunkikuvaan tuleva taideteos voisi olla sellainen. – Eri kaupungeissa toimivat eri ideat. Se mikä toimii Helsingissä, ei välttämättä toimi täällä, toisaalta pienessä kaupungissa kehitetty idea voisi hyvinkin toimia myös isommassa kaupungissa. Seppälän mielestä tärkeintä on saada ihmiset innostumaan, siitä kaikki lähtee. – Teillä Uudessakaupungissa se on hienoa, että kaupunki tukee tällaista toimintaa.