Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kuuskajaskarin säämies jäi pahasti koukkuun

– On se myönnettävä, siihen jäi koukkuun. Kolme kertaa päivässä merkkasin Kustavin Vehkaluodon säätilanteen vedenkorkeuksineen ja ilmanpaineineen. Kahdenkymmenen vuoden ajan. Viime vuosi oli viimeinen. Oli siinä alkuun huono omatunto, kun ei merkintöjä enää syntynyt. Näin sanoo 1960-luvun alkupuolelta lähtien kesänsä Kustavin Rahinrannan edustalla olevassa Vehkaluodossa viettänyt raisiolainen Juha Suominen. Mutta miten voi jäädä koukkuun säätilan kirjaamiseen? – Palvelin rannikkotykistön linnakesaarella Kuuskajaskarissa Rauman edustalla säämiehenä 1980-luvun puolivälissä. Kaikki Vehkaluodossa ylös kirjaamani säätiedot ovat rannikkotykistön kaavakkeiden mukaisia. En tiedä oliko niitä lupa kopioida, mutta kai rikos on jo vanhentunut, toivoo Suominen. Suomisen isoisä osti tontin Vehkaluodosta 1963, ja samana vuonna aloitettiin kesäasunnon rakennustyöt. Juha Suominen viettää Vehkaluodossa enimmän osan vuoden viikonlopuista ja loma-ajat kaikki. – Kirjaamani säätiedot koskevat esimerkiksi veden korkeuden suhteen vain Vehkaluotoa. Vuodesta 1997 kahdenkymmenen vuoden ajan kirjasin aina paikalla ollessani Tuulveden säätilaa kolme kertaa vuorokaudessa, kello 9, kello 15 ja kello 21. Tämä oli armeijassa opittu tapa. Kuuskajaskarin linnakkeessa säätilat kirjattiin maassa olevien mittareiden mukaisesti. Paitsi silloin kun oli kovapanosammuntoja. Silloin hyödynnettiin myös sääpallon antureita. Onkohan tämäkin tieto maan turvallisuutta vaarantava? – Olen tunnollisesti kirjannut ylös kunkin kellonajan lämpötilan, yön minimi- ja päivän maksimilämpötilan, tuulen suunnan asteikolla 1–8, joista ykkönen on pohjoinen, tuulen nopeuden mittarista kunnes se hajosi. Millä sitä sen jälkeen mitattiin? – Kokemusta ja tuntumaa oli kertynyt sen verran, että sen pystyi todentamaan aallon muodostuksesta tai puun lehtien havinasta ihan paikkansa pitävästi. Myös pilvisyyden arvioin asteikolla 0–8, jossa nolla merkitsi täysin kirkasta taivasta. Lisäksi armeijan pilviryhmiin kuuluivat myös ala-, keski- tai yläpilviryhmien arviointi. Ne tosin poistin omista kaavakkeistani myöhemmin. Sademäärän lisäksi Juha Suominen kirjasi myös puolustusvoimien säntilliseen tapaan sadetyypin akselilla kaato-tihkusade. Hän myöntää, että ihan kuka tahansa ei vastaavaa sääkirjausta lähde pitämään, jollei asia todella herätä kiinnostusta. – Eikä asia minuakaan alkuun kiinnostanut. Pääsin intistä 1985, ja silloin kiinnostivat muut asiat. Vasta runsaan kymmenen vuoden kuluttua heräsi kiinnostus luontoon ja säätilan muutoksiin. Jossain vaiheessa oli haaveena hankkia jopa ammatti ilmatieteen alalta, mutta siihen tuskin olisi takamus ja matemaattiset rahkeet suoneet mahdollisuuden. Ja kun jostain piti leipäkin hankkia. Veden korkeus, veden lämpötila, ilman paine, koko viikon sademäärä, viikon minimi- ja maksimilämpötilat, luettelee Juha Suominen vuosien varrella kirjaamiaan suureita. So what, on englannin kielellä ilmaistu päällimmäinen kysymys, joka tulee mieleen samoin kuin ornitologien kanssa keskustellessa. – No juu, täytyy myöntää, että aikoinani harrastin myös lintujen seurantaa. Keräämieni säätietojen ajaminen excel-taulukkoon on vielä kesken, mutta joitain johtopäätöksiä voin omien tallennuksien pohjalta tehdä. Tuulet ovat lisääntyneet. Tämän Juha Suominen sanoo silläkin uhalla, että Ilmatieteenlaitoksen arvio on, että tuulet eivät pitkällä aikavälillä ole lisääntyneet. Ehkä pelkästään ärhäköityneet. Tuulet ovat tulleet kiukkuisemmiksi. – Meriveden korkeuden muutokset ovat myös mielenkiintoinen muuttuja, jota voi taulukoinnin valmistuttua tarkastella. Vedenkorkeus on kiinni tuulista ja ilmanpaineesta. Tänä alkukesällä vesi oli todella alhaalla, sen jälkeen normalisoitui ja nyt ollut taas alhaalla. Ai, että olenko ollut yhteydessä vastaavien sääsekoilijoiden kanssa? Täytyy sanoa, että en.