Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Runoja suuresta rakkaudesta

Mynämäen kirjaston näyttelytila täyttyi maanantaina sydämistä, kun marttilalainen Saana Sullström toi esille runonäyttelynsä Suurin niistä on rakkaus. Hän on syntyisin Mietoisista Aarlahdesta, ja siellä elämänsä ensimmäiset 35 vuotta viettänytkin. Nykyisin hän asuu Marttilassa, jossa myös näyttely oli ensimmäisen kerran esillä toukokuussa. – Näyttelyn tekeminen tuli silloin vähän puun takaa, en ajatellut että joku olisi runoistani kiinnostunut, Saana Sullström pohtii. Pyörätuolilla liikkuva Sullström kuuluu Marttilassa vammaisten asioita ajavaan projektiryhmään, ja sitä kautta hän tuli näyttäneeksi yhtä runoaan, ja hänelle ehdotettiin näyttelyn pitämistä. – Kun sellainen mahdollisuus sitten tuli, päätin näyttelyä myös kierrättää. Mynämäkeen se tuotiin Muurlasta ja täältä se menee ainakin Auraan, Suomusjärvelle ja Pertteliin, Sullström luettelee. Runot kertovat suuresta rakkaudesta erääseen mieheen. Näyttelyssä on esillä nelisenkymmentä runoa mutta kaikkiaan niitä on toistasataa. – Ei ole tämäkään aihe viimeistä runoa vielä saanut, ja seuraavakin aihe on jo mietittynä. Suunnitelmissa on julkaista runot myös kirjana. Se olisi Sullströmille toinen kirja, sillä ensimmäisen hän julkaisi vuonna 1994. Hänen ensimmäisestä avioliitostaan kertova Lasikantinen laulukirja on lainattavissa myös Vaski- ja Loisto -kirjastoista. – Se on alusta loppuun luettava, siinä ei ole yksittäisiä runoja niinkuin tässä näyttelyssä.   Näyttelyn runot on kirjoitettu punaiselle paperille, joka on liimattu mustiin kartonkisydämiin. Musta ja punainen ovat olleet Sullströmin mielivärejä aina. Punaisista papereista löytyville jännille muodoillekin on selityksensä: – Marttilan työttömät ovat auttaneet minua niiden leikkaamisessa, ja kun siellä on pääasiassa miehiä, niin muotoina on sitten lihakirveitä sun muita.   Runoja hän on kirjoittanut 10-vuotiaasta asti, vaikkakaan varhaisimpia runoja ei enää ole tallella. Näyttelyn runoista Sullström toteaa näkyvän, että kun ihminen rakastuu, hänestä tulee hömelö. – Ja minä olen vissiin ollut sellainen sitten aina, hän nauraa. Yksi esimerkkiruno: Siitä se sitten lähti / salamaniskusta / envoi / enkähalua / koskaan / toipua.   Runojen kirjoittamisen Saana Sullström toteaa olevan samanlainen henkireikä kuin toisen harrastuksensakin, karaokelaulamisen. – Sen olen huomannut, että en kirjoita koskaan runoja kun olen hyvällä päällä, mutta kun olen jollakin tavalla allapäin, kyllä niitä silloin tulee. Hän toivoo, että näyttelyssä kävijät kirjoittaisivat rohkeasti vieraskirjaan muutakin kuin oman nimensä. – Toivosin, että ihmiset uskaltaisi laittaa ne ruusut ja risut, koska niistä oppii. Sullströmillä on kaksi aikuista lasta, tyttö ja poika, ja silmäteränä tyttärenpoika Wilhelm .