Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kalevala pitää lukea naisten sankaritekona

Mynämäen itsenäisyysjuhlassa puhunut dosentti, kulttuurihistorioitsija, tietokirjailija Lassi Saressalo rakensi puheensa kolmen kirjan varaan. Omimmillaan Saressalo oli tulkitessaan folkloristina ja uskontotieteilijänä Kalevalan sisältöä. Saressalon mukaan Kalevala kuvaa taistelua hyvän ja pahan välillä. Taistelua, jossa omia sankareitamme ovat äijät: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen. Vastapuolella on – yllätys, yllätys – naisvalta, Louhi, Pohjan akka. – Kirja kertoo kulttuuriheeroksista, jotka kylvivät, niittivät, takoivat ja lauloivat. Mutta samalla se kertoo maailmasta, jossa vallitsi omistamisen ja voittamisen himo. Maailmasta, jossa kantavana voimana on kateus. Jossa miekka pyrki voittamaan sanan, vaikka onneksi sana lopulta miekan voitti. Kalevala on suuri sankarieepos, jossa miehet ovat miehiä ja naiset naisia, vai ovatko, kysyy Saressalo. Hänen mukaansa tarkemman tarkastelun jälkeen kuva alkaa haurastua. Epätoivoisessa naisen etsinnässään vaka vanha Väinämöinen tuhosi ihmiskohtaloita ja käytännössä jopa itsensä. – Mutta toki kulttuuriheeroksena jätti meille maan, kansan ja kulttuurin, kanteleen ja laulun. Ja toinen, Lemminkäinen, lover boy. Eikö hankin ollut koko ikänsä levoton kauppamatkustaja, naisten perässä juoksija ja pyrkimyksissään epäonnistuja. Saressalo heittää kysymyksen, eikö Lemminkäinen omalla käytöksellään öisine kalastusretkineen ollut syynä siihen, että Kyllikki lähti kylille ja antoi miehelleen tekosyyn eroon ja uuden naisen hankintaan. – Kyllikki pukeutui koreasti ja lähti nuorten kanssa karkeloimaan, mutta taustalta tarkka lukija kyllä syyllisen löytää. Vapauttakaamme siis Kyllikki puolentoista vuosisadan syyllisyydestä. Kolmannen lainaamansa kalevalaisen mieshahmon Kullervon vei Saressalon mukaan tuhoon kulttuurinen väärinkäsitys. Kivi, joka oli hänen leivässään, oli Pohjolan väen tapa pitää eväsleipä tuoreena. Saressalo kehottaa lukemaan Kalevalaa naisten sankaritekona. Kehottaa katsomaan, miten viisaasti Louhi, Pohjolan emäntä kansaansa hallitsi, omaisuuttaan puolusti ja tyttärensä naitti. – Katsokaapas Ainoa, tuota suomalaisen puhtaan impeyden ihannetta, joka mieluummin haki kohtaloaan uduttarien luota toisesta maailmasta kuin suostui vanhan ukon viettelyksiin. Kalevala on Saressalon mukaan kaikkine tulkintavaihtoehtoineen joka tapauksessa kirja, joka on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja mielenmaisemaan ehkä eniten kaikesta suomalaisuuden aikana kirjoitetusta. Toinen Lassi Saressalon lainaama kirja alkoi maamme keskiajasta ja päättyi EU-liitokseen 1995 on nimeltään Suomen kansan historia. Kolmas kirja kertoo yhteisöllisyydestä, omasta meikäläisten joukosta, joka on jättänyt jälkensä ympäristöömme. – Kun uusi polvi katsoo Mynämäen kulttuurimaisemaa, hän samalla oppii lukemaan oman yhteisönsä, omien lähimmäistensä historiaa ja muuttuu osaksi sitä. Ehkä hän samalla oppii myös huolehtimaan siitä, että niin se jää elämään myös seuraavalle sukupolvelle. Tämän kirjan nimi on Kotiseutumme kirja. Lassi Saressalo ei neljännen siteeraamansa kirjan nimeä maininnut. Hän totesi sen keskeisen sanoman olevan: rakastakaa lähimmäistä niin kuin itseänne.