Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Rohkeasti itse tekemään piparitaikinaa

– Ihmiset vähän turhaankin ostavat kaupasta piparitaikinaa, koska se on tosi helppo tehdä itse, ja itse tehtynä saa paljon parempaa, vakuuttaa Lemussa kotileipomo Cafe Periferiaa pitävä Krista Saarinen . Piparien leipominen on hyvää joulunaluspuuhaa lasten kanssa, ja terapeuttista aikuisille: – Eilen juuri yhden kaverin kanssa koristeltiin pipareita. Siinä on hauska parantaa maailmaa, Krista Saarinen naurahtaa. Hän tekee piparit Paraisten piparkakkujen reseptillä. Piparkakkutaloihin se ei kuitenkaan sovi, koska on niin mureaa. – Taloihin voi sitten käyttää sitä kaupan taikinaa. Kuorrutteen tekeminenkään ei Saarisen mukaan ole vaikeaa. – Joku sekoittaa tomusokeria ja vettä, itse käytän valkuaista, koska sen kanssa tulee kiiltävä ja tasainen pinta.   Saarinen muistuttaa, että ei ole kondiittori vaan yrityksen ja erehdyksen kautta itseoppinut, joten ei voi ketään varsinaisesti neuvoa, mutta sen hän voi kokemuksesta sanoa, että silloin onnistuu kun seuraa reseptiä. – Jos ohjeessa sanotaan, että vatkaa, niin vatkaa, ja jos että sekoita, niin sekoita. Ja noudata sitä, missä järjestyksessä aineet lisätään. Kaksi vuotta Cafe Periferian parissa on antanut Saariselle sen verran itseluottamusta, että hän jo uskaltaa soveltaa reseptejä ja kokeilla uutta. – Piparitaikinaan voi esimerkiksi lisätä mantelirouhetta, siitä tulee mukava twisti. Myös koristelussa mielikuvitus on rajana. Hauska kikka on tehdä piparitalon lasi-ikkunat tai pipareihin läpinäkyviä aukkoja sulattamalla murskattuja kovia karkkeja. Karkkimurskan voi pistää piparien aukkoihin juuri ennen kuin pistää piparit uuniin, ja piparin paistuessa kypsäksi karkki sulaa kuultavaksi ”lasiksi”.   Haave periferiassa   Cafe Periferia on maskulaiselle Krista Saariselle haave, joka tosin syntyi ikävien asioiden seurauksena. Saarinen oli työskenteli Nokialla huipputyössä digitaalisen markkinoinnin puolella, kun hänelle alkoi tulla outoja oireita. Monien tutkimusten jälkeen hän sai MS-diagnoosin, kunto huononi nopeasti ja hän joutui ottamaan liikkumisessa käyttöön apuvälineitä. Saarinen oli aina elänyt työlle, ja yhtäkkiä hän jäikin kotiin. – Mieli oli niin kurja, että rupesin leipomaan. Minulla on hyvä ystävä, joka on taitava leipoja, ja opettelin hänen kanssaan tekemään kaikkea vaikeaa, Saarinen kertoo. Iso askel oli, kun hän suunnitteli ja teki tyttären ylioppilasjuhliin ison menun. – Macaronseja tein varmaan kymmenen taikinaa ennen kuin opin. Pikkuhiljaa alkoi tatsi leipomiseen löytyä. Ihmiset tykästyivät Saarisen kakkuihin, ja hän alkoi saada tilauksia. Piti miettiä, miten hän kakuista laskuttaa. Saarinen oli kuntoutuksessa Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa, jota hän kutsuu toiseksi kodikseen, ja sai sieltä neuvoja ja opastusta yrittäjyyskurssille. Kahden kuukauden päästä hänellä oli pystyssä firmat, joista toinen on kotileipomo ja toinen digitaalisen markkinoinnin konsultointia. Molempien nimissä on sana periferia. Saarisen koti Kustavintien varressa ei täkäläisittäin ole varsinaisesti periferiaa, mutta hänen entisistä työmaisemistaan pääkaupunkiseudulta katsottuna kylläkin.   Cafe Periferia oli nimittäin ajatuksen tasolla vähän jo tuloillaan 15 vuotta aikaisemmin, kun ruuhkavuosiaan elänyt Krista Saarinen oli huvikseen haaveillut työkaverinsa kanssa, että mitä haluaisi oikeasti tehdä. – Onhan tämä vähän hämäävä nimi, kun minulla ei tässä ole kahvilaa eikä muutenkaan mitään valmiina hyllyssä, koska teen vain tilauksesta. Joku on joskus nimen houkuttelemana poikennut pihalle, ja on Saarinen joskus pop up -kahvilapäiviä pitänytkin. – Suuri haave on, että joskus tuossa pihalla navettarakennuksessa olisi kahvila. Mutta investointi olisi iso ja kuntoni kuitenkin epävarma, että sitä pitää vielä miettiä.   Saarinen on nyt harrastuksen tasolla leiponut tilauksesta pari vuotta, muun muassa makeita ja suolaisia kakkuja, pipareita ja karjalanpiirakoita. Cafe Periferia on tuonut hänelle uusia yhteistyökuvioita ja maailma on avautunut eri tavalla. – Aina välillä joku kysyy, että miksi teen tätä eläkkeellä. Eihän minun pakko olisi tehdä, mutta en osaisi olla tekemättä mitään. Välillä tietysti sairaus vähän hidastaa ja tarkan tekeminen vie paljon aikaa. Mutta haluan olla osa yhteiskuntaa. Ja paras anti tässä on, että näillä leivonnaisilla voi saada ihmisille iloisen mielen.   Kristan suosittelemat reseptit: 1 1/2 dl siirappia 200 g (2 1/3 dl) sokeria 250 g voita 2 tl kanelia 2 tl inkivääriä 2 tl neilikkaa 1 rkl pomeranssijauhetta (1 rkl kardemummaa) 2 munaa 3 tl soodaa 1/2 kg vehnäjauhoja Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja mausteet kattilassa. Siirrä jäähtymään. Lisää jäähtyneeseen seokseen munat yksitellen. Lisää sooda-vehnäjauhoseos. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kauli taikina ohueksi levyksi. Leikkaa taikinalevystä veitsellä tai muotilla piparkakkuja. Paista 200°C:ssa 5-8 minuuttia. Piparkakut jäävät mukavan pehmeiksi, joten taikina ei ole paras mahdollinen esim. piparkakkutalon tekemiseen. Jos haluat extramakua ja suutuntumaa, lisää joukkoon esim. desilitra pähkinä- tai mantelirouhetta, tai vaikkapa suklaapaloja.   2 kpl kananmunan valkuaista (1/2 dl) 3 dl tomusokeria (tippa sitruuna-/limemehua tai etikkaa tuomaan kiiltoa) Mittaa valkuaiset ja tomusokeri kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella nelisen minuuttia. Lisää sitruuna/lime/etikka ja vatkaa seoksen joukkoon. Jos haluat eri värisiä kuorrutteita, jaa massa pieniin purkkeihin. Lisää jokaiseen purkkiin elintarvikeväriä vähän kerrallaan sekoittaen, kunnes saat haluamasi värin / sävyn. Voit tehdä paksumpaa kuorrutetta reunojen pursottamista varten ja ohuempaa kuvioiden/koko piparin täyttämistä varten. Laita pikeeri pursotinpussiin tai vaikkapa pakastepussiin (leikkaa kulmaan pieni reikä). Koristele piparit ja anna kuorrutteen kovettua (huoneenlämmössä).