Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Urkujen puhdas sointi toi juhlan Maskuun

Maskun kirkossa vietettiin sunnuntaina uusien urkujen käyttöönoton juhlaa. Urut on valmistettu Itävallassa Köglerin urkutehtaalla ja niissä on 16+3 äänikertaa. – Seurakunta on kustantanut meille uudet sydänten porttien avaimet, luonnehti kirkkoherra Jouko Henttinen saarnassaan, jossa muistutti muun muassa musiikin monenlaisista hyvistä vaikutuksista ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Urkujen voimaa terveyden, elämän ja hengellisyyden edistämisessä ei hänen mielestään pidäkään aliarvioida. – Nämä nyt soivat urut ovat seurakunnan lahja jokaiselle, joka astuu kirkon ovesta sisään. Eikä vain meidän ajallemme vaan tulevillekin sukupolville.     Messun jälkeen seurakuntakodissa pidetyssä tilaisuudessa juhlapuheen pitänyt hiippakuntakanttori Mika Mäntylä muistutti hänkin musiikin heijastavan koko elämän kirjoa ja auttavan ihmisiä monissa elämäntilanteissa. Mäntylä totesi lauletulla musiikilla olevan vahvan aseman kirkon musiikkiperinteessä, muttta julistusta palvellakseen musiikin ei välttämättä tarvitse liittyä tekstiin. Hän vertasi messun urkuosuuksissa kuultua vastausmusiikkia ”saarnaksi”, joka loi tilan pysähtyä Jumalan äärellä. Musiikin kokemiseen liittyy hänen mukaansa aina myös jotakin selittämätöntä, joka on hyvin henkilökohtaista ja yksilöllistä. – Silloinkin kun sanat menettävät merkityksensä ja loppuvat – usein vaikeissa tilanteissa – soitinmusiikilla voidaan vielä julistaa Jumalan armollisuutta ja hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan. Tähän Maskun kirkon uudet urut tarjoavat nyt hyvät mahdollisuudet, Mäntylä totesi.   Uruilla on soittimena pitkä historia, myös jumalanpalvelussoittimena, sillä kirkkoihin alettiin rakentaa urkuja ensimmäisen vuosituhannen lopulla. Suomessa ensimmäiset kirjalliset maininnan uruista ovat 1500-luvun puolivälistä, ja urkukulttuuri vakiintui 1800-luvulla. Alkujaan urkuja käytettiin itsenäisesti alleviivaamaan soittimellisin keinoin jumalanpalveluksen eri kohtia, mutta Suomessa ne olivat pitkään pelkkä seurakunnan veisuun säestyssoitin. Mika Mäntylän mukaan nyt ollaan etenemässä säestyksestä kohti itsenäisempiä tehtäviä. – Nykyisessä kirkkokäsikirjassamme vuodelta 2000 urkuja ei mainita erikseen vaan ne liitetään laajempaan kokonaisuuteen eli soitinmusiikkiin. Ja sille on huomattavasti enemmän tehtäviä kuin aiemmin. Samalla urut ja urkumusiikki haastetan vuorovaikutukseen muiden instrumenttien kanssa.