Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Lukujen arvottamisen aika

Vastuuton hallituspolitiikka näkyy valitettavasti kuntatasolla. Siitä kertovat kilpailukykysopimuksen vaikutus kuntien tulotason epäsuorana leikkurina. Verohallinnon kevään optimistinen verotuloennuste ei sekään toteutunut. Muun muassa työtulovähennykset ja lomarahaleikkaukset ovat syöneet saatavia tuloja. Lopulta ihmisten tulot ja siten kunnallisveron maksaminen eivät ole kehittyneet odotetusti. Yksittäisten henkilöiden tulot ovat arvioitua pienempiä. Se vaikuttaa heihin epäsuorastikin uhkaamalla kuntien järjestämien palveluiden laatua ja tarjontaa. Hyvinvointivaltiota pommitetaan suoraan useasta suunnasta. Kuntien rahoitusta on leikattu rajusti 1990-luvulta lähtien. Samaan aikaan kuntien tehtäviä on kuitenkin lisätty. Paikallisten palveluiden järjestäjät ovat velkaantuneet kahdella tasolla siis rahallisesti ja toisaalta kiinteistöjen korjausvelan takia. Nyt suuria investointeja yritetään toteuttaa eri puolilla maata kertarysäyksellä.   Kuntatalouden pohja jatkaa heikentymistään. Samaan aikaan sekava sote-uudistus ja jo pitkään jatkunut ulkoistusvimma luovat epävarmuutta palvelujärjestelmään, johon kohdistuu jatkuvia uhkia. Muutosjohtajuutta tarjoillaan joka suunnasta, vaikka itse suunnasta ei tunnu olevan tarkkaa kuvaa. Monella paikkakunnalla esitellään leikkauslistoja samojen puolueiden toimesta kuin jotka ovat olleet ajamassa kuntia ahdinkoon eduskunnassa. Uuden hallituksen aikakaudelta on lupa odottaa kuntia ja sitä kautta ihmisten lähipalveluja aidosti elvyttävää politiikkaa. Vaikka Uusikaupunki kasvoi suhteellisesti puolet nopeammin kuin Helsinki vuonna 2017 autotehtaan uusien työpaikkojen myötä, nyt kovin kasvu on tyrehtynyt. Verotulojen kasvu on pelastanut täällä paljon eikä pakkaselle ole menty, mutta tiukkaa budjetin työstäminen on silti ollut. Eniten itseäni huolestuttaa 1,7 miljoonan leikkaus sote-puolelta, joka voi vaarantaa joidenkin palveluiden toimivuuden ja lisätä erikoissairaanhoidon menoja. Tämä leikkaus johtuu pitkälti valtiovallan luomasta epäterveestä kannustimesta, jonka mukaan ne kunnat jotka vähentävät sote-menojaan nyt saavat tulevaisuudessa suurempia valtionosuuksia.   Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että samaan aikaan kun Suomessa verotuksen progressiivisuus on heikentynyt merkittävästi, on veronkierrosta tullut helpompaa. Verotuksen porsaanreikiä ei ole niitäkään kitketty. Kuitenkin rikkaiden verotusta on kevennetty ja köyhien verotusta kiristetty. Koko verotuspolitiikka syö hyvinvointivaltion ja jopa oikeusvaltion uskottavuutta. Esimerkiksi ansiotulojen muuttaminen pääomatuloiksi on Suomessa edelleen yleinen tapa välttää verojen maksamista. Taloudellisia realiteetteja kuten huoltosuhteen kestävyysvaje on horisontissa, mutta myös poliittista tahtoa panostaa tulevaisuuteen eli koulutukseen ja osaamiseen on löydyttävä. Terveydenhuolto kaipaa lisää resursseja, jotta hoidon saatavuus ja toimivuus voidaan taata. Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta kyse ei ole vain kuluista. Kyse on investoinneista tulevaisuuteen. Maalla joka ei sijoita tulevaisuuteensa ei ole toivoa. Hyvinvointivaltio on historian saatossa ollut suurin suomalaisen yhteiskunnan saavutuksista. Sen kautta monet muut saavutukset, kuten koulutusvertailuissa pärjääminen ovat mahdollistuneet. Se on myös osaltaan tukenut yritysmaailmaa, ja montaa muuta yhteiskunnan osaa. Pitäkäämme siitä kiinni, koska valtio joka huolehtii kaikista kansalaisistaan on vahvempi. Tästä solidaarisuudesta löytyy myös oikeutus sille yhtenäisyydelle, jonka varaan voidaan rakentaa tulevaisuuden tasa-arvoista yhteiskuntaa. Sami Laaksonen Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Uudestakaupungista