Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Ihmisen jättämiä merkkejä metsissä

Lähes kaikilla on kokemus metsästä. Se voi olla muisto lapsuudesta tai retkielämys tai metsänhoidollinen kokemus. Ilman metsää Suomea on vaikea kuvitella. Myös Jouni Taivainen on pikkupojasta lähtien liikkunut ”Parolan metsissä”. Nyt hän on koonnut kansien väliin monenlaisia ihmisen jättämiä merkkejä metsissä. Näkökulma on kiehtova. Vedestä hän on löytänyt lähes hävinneen liistekatiskan. Erityisesti Lapissa on vielä luonnossa helposti havaittavissa pyyntikuoppia, joihin on ajettu peuroja. Pyyntikuoppien käyttö kiellettiin lailla 1800-luvun lopulla. Käpälälauta kiellettiin 1900-luvun alussa. Monet metsissä olevat merkit liittyvät vanhaan eränkäyntiin. Taivainen on ollut inventoimassa kulttuuriperintökohteita. Metsissämme on lukuisia vanhoja asuinpaikkoja ja vanhoja puurakennuksia. Vanhimmat merkit ihmisistä ovat kivikaudelta ja tällaiset talon pohjat voivat erottua maastossa jopa 6000 vuoden takaa. Hän oikein innostui, kun löysi arkistoja tutkiessaan metsätalouskartan vuodelta 1862 ja siihen oli merkitty ”silta”. Ja seuraavana kesänä hän kaivoi sen sammalten alta esiin ja seurasi vanhaa uraa monen metsäsaarekkeen yli. Tervan- ja hiilenpoltosta sekä kaskeamisesta on jäänyt paljon merkkejä luontoon. Niiden etsiminen ja löytäminen vaatii asiantuntemusta ja välillä myös onnea. Joskus vanhasta metsästä voi löytää puun, johon on kaiverrettu vuosiluku. Kirjassa mainitaan vuosiluku 1833, joka on nähtävissä Saarijärvellä olevan puun kyljessä. Sota-ajalta on maastossa korsuja, kaivantoja ja jopa lentokenttiä. Lapissa erilaiset ihmisten jäljen ovat paremmin nähtävissä, kun kasvillisuus ei ole niin tiheä ja sammaltenkin kasvu hitaampaa kuin etelässä. Kirjoittaja on liikkunut maamme eri puolilla ja etsinyt kirjaan mielenkiintoisia kohtia. Teksti on välillä tarinointia maastoretkistä ja välillä asiapitoista ihmismerkkejä valottavaa tekstiä. Kokonaisuudessaan kirjan äärellä viihtyi ja oppi paljon uutta. Hyvät kuvat havainnollistavat ihmisten historiaa metsissä. Tätä voi suositella kaikille metsissä liikkuville – sen jälkeen luonto avautuu paremmin. Antti Karlin