Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Taivasssalo on hyvä vastapaino merellä työskentelylle

– Minä kasvoin tähän ammattiin. Isoveli, eno ja vaari ovat työskennelleet merenkulkualalla. Vaari huijasi aikoinaan ikänsä ja lähti merille kuunari Helenalla, joka tällä hetkellä toimii ravintolatilana Kustavin Lootholmassa. Näin kertoo maailman suurimman 1A super -jääluokitetun tankkerin Stena Arctican päällikkö, merikapteeni Veli-Matti Rahja Taivassalosta. – Käytä vaan Wellu-nimeä, niin muutkin minua kutsuvat. Merikapteeni AMK -tutkinnon suorittaminen kesti 4,5 vuotta, jonka jälkeen valmistuin merikapteeniksi. Mutta eihän pelkkä koulu merikapteenin pätevyyttä antanut. Se piti hankkia vuosien saatossa laivan päällä merellä. Opiskeluajan kesät Rahja työskenteli VG Shippingin kuivarahtialuksilla ja koulun loputtua tammikuussa 2005 hän meni puolimatruusiksi Nesteelle. Vuosien purjehdus-jaksojen ja seilauspäivien keruun jälkeen saavutetaan ensin perämiehen pätevyys, sitten yliperämiehen pätevyys ja noin kymmenen vuoden jälkeen koulun aloittamisesta merikapteenin pätevyys. – Vuonna 2017 otin vastaan Stena Arctican päällikkyyden. Se on Suomen suurin laiva, pituutta on 250 metriä ja leveyttä 44 metriä. Sen kokoa on maallikon vähän vaikea hahmottaa, jos sanon, että lastikapasiteetti on 130 000 kuutiometriä. Käytännössä se on noin 4000 täysperävaunusäiliöautollista raakaöljyä. Maallikko tuskin myöskään hahmottaa tankkerin painoa täydessä lastissa. Se on 160 miljoonaa kiloa, mikä on sama kuin noin 80 000 henkilöautoa. Lasti otetaan ja puretaan koko lailla vauhdikkaasti, noin 2800 litraa sekunnissa. – Yleensä öljysatamat sijaitsevat etäällä asutuskeskuksista, joten ei satamassa olon aikana tule mieleenkään kylille lähteä. Parhaimmillaan olen ollut aluksella neljä kuukautta enkä edes laiturilla käynyt. Stena Arctica on puoliksi Stena Bulkin ja puoliksi Nesteen omistama alus. Alus tuo raakaöljyä Venäjältä ja liikennöi pääasiassa Pohjois-Euroopan vesillä. Suomessa se liikennöi vain Porvoon satamaan. – Meidän miehistöstä puolet on filippiiniläisiä ja puolet suomalaisia. Työkieli on englanti. Alkoholin suhteen laivalla kuten muillakin tankkereilla noudatetaan täydellistä nollatoleranssia. Kun viina jäi pois, niin homma rauhoittui monella tapaa. Itse en enää menisi takaisin vanhaan, sillä alkoholin mukanaan tuomat ongelmat eivät kuulu työelämään, sanoo Nurmijärvellä 1979 syntynyt, mutta lapsuutensa ja nuoruutensa Kalajoella viettänyt Wellu Rahja. Työjakso suomalaisilla työntekijöillä on kuusi viikkoa, jota seuraa saman pituinen lomajakso. Filippiiniläiset ovat yleensä töissä puoli vuotta ja kuukauden maissa – jos sitäkään, sanoo Rahja. – Mutta ei ne mitään halpatyövoimaa ole. Ainoa ero meihin nähden on se, että he eivät saa loma-ajalta palkkaa. He ovat ahkeria työntekijöitä, jotka palkallaan elättävät koko suvun. Varmaan 80 prosenttia lähetetään kotiväelle Filippiineille. Ensi kosketuksen merenkulkualalle Wellu Rahja sai Kalajoen puutavarasatamassa, jossa hän työskenteli vapaillaan aina kun pystyi ylä-aste- ja lukioaikoinaan. Mikään muu kuin merimiehen ammatti ei edes käväissyt hänen mielessään. – En kuitenkaan ole leijunut missään haavekuvissa tai romanttisen kliseisissä kuvitelmissa merimiehen ammatista kuten monet muut tekivät. Ehkä juuri tästä syystä opintojen keskeytyksiä sattuu merikouluissa taajaan. Psyykkisesti tämä voi olla jollekin erittäin rankkaa työtä erityisesti, jos asiat eivät kotirintamalla ole kunnossa. Psyykkisiin ongelmiin myös puututaan aluksella välittömästi. Omaa päätä kun laivalla ei karkuun pääse. Wellu Rahja asuu yhdessä vaimonsa Ninan, kolmen koiran ja kahden belgianjättipupun kanssa Taivassalon Hakkenpään pöheikössä, jota hän pitää erinomaisena vastapainona jättitankkerin työvuoroille. – Kun tiedän, että asiat ovat täällä kunnossa, niin voi täysillä keskittyä töihin. Komentosillan merivahdin hoitaa kolme perämiestä 4 tunnin vahtivuoroin, mutta minä olen aina stand by -valmiustilassa. Brygällä olen tarpeen mukaan, erikoistilanteissa ja aina tietysti väylillä sekä irrotuksissa ja kiinnityksissä. Paperitöiden määrä nykyään on hirvittävä. Erinomainen kuntosali sekä ulkouima-allas saunoineen mahdollistavat huolenpidon omasta hyvinvoinnista. Maissa olo ei useimmiten ole pelkkää lomailua, vaan siihen liittyy joku kurssi tai tietyn pätevyyskirjan päivittäminen. – Eri pätevyyskirjoja ja laitekursseja on tullut suoritettua ihan kiitettävä määrä. Nyt tällä kahden kuukauden vapaa-jaksolla pitäisi suorittaa teoriakoe ja simulaattori-ajo linjaluotsin pätevyyttä varten Porvoon Sköldvikiin, kertoo taivassalolainen skönäri Wellu Rahja.