Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Vaalit Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Muut lehdet Kolumnit Pääkirjoitukset

Nainen armeijassa ei herätä enää hämmästystä – Vehmaalainen Sofia Isolauri kävi myös reserviupseerikoulun

Vehmaalainen Sofia Isolauri leikitteli jo pienenä tyttönä ajatuksella, että hänkin voisi mennä armeijaan. Tosissaan hän alkoi miettiä asiaa, kun lukio oli loppumassa. – Muistan kun luin paljon kirjoituksiin ja sitten vielä pääsykokeisiin, ja ajattelin, että nyt kyllä tarvitsen jotain muuta ajateltavaa kuin koulukirjat, 20-vuotias Sofia kertoo. Sofialla oli ajatuksena koko ajan, että jos armeijaan mennään, niin sinne mennään tosissaan ja palvelus suoritetaan kunnialla loppuun. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2017 ja aloitti palveluksen saman vuoden heinäkuussa. Hiukset lyhenivät puolipitkistä lyhyiksi ja armeijassa vierähti kokonainen vuosi. Sotilasarvoltaan nuori nainen on nyt vänrikki. Alokasaikana vasta muutaman palvelusviikon jälkeen Sofialta venähti nilkasta nivelsiteet kuntotestien alkuverryttelyissä. – Päätin, että kotiinhan minä en täältä lähde, vaikka keppien kanssa pitikin kävellä muutama viikko ja jalka vaivasi pidemmän aikaa, Sofia muistelee. Rukkia eli reserviupseerikoulua Sofia oli miettinyt jo etukäteen, ja kun hän tuli sinne valituksi, lähti hän sinne tietenkin mielellään. – Rukissa olo oli koko armeija-ajan selkeästi raskainta aikaa, silloin oli talvi ja koulutus vaativampaa. Kaikkiaan Haminassa oltiin 14 viikkoa eli noin 100 päivää, Sofia Isolauri kertoo. – Kun fyysisesti rankassa sotaharjoituksessa on jatkuvasti märissä varusteissa ilman kunnollista ruokaa tai lepoa ja pahimmassa tapauksessa tipahtaa vielä suohon, niin usko omaan itseensä oli kyllä aika ajoin koetuksella. Sofia kuitenkin tarkentaa, että vaikka reserviupseerikoulussa oli fyysisesti raskasta, oli siellä myös oppitunteja ja kirjallisia kokeita. Alokasaikaansa Sofia muistelee hyvällä, henki tuvassa naisporukalla oli leppoisa ja siitä on jäänyt hänelle hyviä muistoja ja myös ystäviä. – Armeija kokonaisuudessaan oli ehkä aika paljon sellainen kuin kuvittelinkin. Raskasta oli, mutta simputtamista ei juurikaan. Palveluksen loppupuoli uusien varusmiesten johtajana ei ollut enää itselle niin fyysistä, vaan esimiehenä haasteet olivat erilaisia. Nautin kuitenkin enemmän siitä kun pääsi itse mukaan tekemään ja harjoittelemaan, Sofia pohtii. Nainen armeijassa ei ole Sofian mukaan enää mikään kummajainen, vaikka naisia tietenkin on armeijassa selkeästi vähemmän kuin miehiä. – Yksin minun ei naisena tarvinnut olla missään vaiheessa, aina oli muitakin naisia ja aina sai vertaistukea, jos sitä tarvitsi. Sofia voi suositella armeijaa muillekin naisille, mutta on sitä mieltä, että kaikille se ei sovi. – Pitää olla valmis menemään äärirajoille. Ihan huvikseen ei kannata lähteä kokeilemaan, vaan minusta kannattaa ottaa ensin selvää ja miettiä onko tämä minun juttuni. Motivaation pitää olla kunnossa. – Uskon, että itse kasvoin ihmisenä tuon vuoden aikana ja kokemus oli kaikin puolin hyvä. Tällä hetkellä Sofia asuu Turussa ja opiskelee Turun kauppakorkeakoulussa. Opintoja on nyt takana pari kuukautta ja koulu tuntuu hyvältä valinnalta. Vehmaalla hän vierailee välillä viikonloppuisin vanhempiensa luona.