Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Vesistöjen vaaliminen on kärkihanke parhaasta päästä

– Tavoitteena on hyvien vesiensuojelukäytäntöjen jalkauttaminen maakuntaan ja samalla aktivoida paikallisia kiinteistönomistajia vesiensuojelutyöhön, esitteli Valonia vesiasiantuntuja Jarkko Leka syyskuussa käynnistyneen vesistökunnostusverkoston toimintaperiaatetta. Varsinais-Suomen liitto ja sen alla toimiva Valonia on saanut verkoston käynnistämiseen ympäristöministeriöltä 75 000 euron rahoituksen. Vuoden 2020 loppuun kestävän hankkeen kokonaisbudjetti on noin 100 000 euroa. Yhteistyökumppaneina Valonialla on verkostotyössä Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ja Varsinais-Suomen Ely-keskus. – Tavoitteena on luoda aktiivinen verkosto, jonka kautta vapaaehtoistoimijat ja yhdistykset löytävät toisensa ja voivat jakaa kokemuksiaan ja vesiensuojeluun liittyvää tietoa. Hanke toteuttaa hallituksen Kiertotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön -kärkihanketta, kertoi Jarkko Leka. Vesistötoimenpiteiden ja vesistöjen suurimpina ongelmina Leka mainitsi valuma-alueiden kiintoainekuormituksen, ravinteet lähinnä, fosfori ja ammoniumtyppi, sekä ojitusten tulvariskit. – Oulujoen seudulla tehdyn tutkimuksen mukaan metsätalousalueen ojituksen vesistökuormitus on aiemmin oletettua merkittävämpää. Se on jopa suurempaa kuin maatalouden kuormitus, lainasi Jarkko Leka luonnonvarakeskus Luken johtavan tutkijan Mika Niemisen tutkimusta. Ely-keskuksen vesistöasiantuntija Maria Timonen keskittyi Pollin Pihassa järjestetyn tilaisuuden osuudessaan vesistötoimenpiteiden laillisuuteen, luvituksiin ja ilmoituksiin. Vesistötoimenpiteiden valtion valvontaviranomainen on Ely-keskus. – Ruoppausmassojen läjitykseen on aina pyydettävä maanomistajan lupa. Vesialueelle eikä ruovikkoon läjitysmassoja ei saa läjittää. Oman kokemuspuheenvuoron mökkirannan ruoppauksesta käytti Katariina Torvinen, joka uuden saunan rakentamisen myötä ruoppasi Asutustien varressa lähellä Vähäsalmen siltaa olevan rannan. – Otimme yhteyttä Ely-keskukseen, josta neuvottiin lunastamaan vesijättömaa ruoppausta ja läjitystä silmällä pitäen. Kutsuimme vesialueen omistajat ja maanmittauslaitoksen edustajat yhteispalaveriin, ja siitä homma lähti etenemään. Se minun on tunnustettava, että alueen maisemointi ei onnistunut vuoden sisällä, mutta nyt läjitysalue on jo niin painunut, että se kestää raskaammankin koneen. Maria Timonen ei tuntunut olevan kovin huolissaan maisemoinnin onnistumisesta. – Yleensä luonto itse hoitaa maisemoinnin, eikä läjitysalue vaadi muuta kuin tasoituksen. Siitä on pidettävä huoli, että läjitysmassat ei valu takaisin mereen. Ruovikon juurakoiden siivoaminen on ruoppaustyön tilaajan vastuulla. Vesistöinfossa esittäytyivät alueelliset vesistönhoitoyhdistykset, vuonna 2006 perustettu Haavaisten vesiensuojeluyhdistys ry, vuonna 2008 perustettu Ahmasveden hoitoyhdistys ry, vuonna 2014 perustettu Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys sekä uusin tulokas, runsas vuosi sitten rekisteröity Pro Muntinsalmi ry Taivassalosta. Iloisinta kuultavaa taisi tulla Ahmasvedelta, kun vesistöä tutkinut Jarkko Leka totesi Ahmasveden tilan olevan hyvä. Haavaisten suunnalla juhlittiin näyttävästi uuden sillaan vihkimistä syyskuussa, ja Pro Muntinsalmelle myönnettiin neljän vuoden lisäaika rahoituksen saamiseksi Muntinsalmen Ihattulan puoleisen pään räjäytystöille. Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys on keskittynyt suurelta osin Vehmassalmen ruovikon torjuntaan yhteistyössä paikallisen kyläyhdistyksen kanssa.