Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Onni yksillä, kesä kaikilla

Olet varmaan huomannutkin, ulkomaalaiset ovat sitä mieltä, että me suomalaiset olemme maailman onnellista porukkaa. Ihmeellisintä on, ettemme ole sitä itse tajunneet ennen kuin ulkopuoliset tulevat sen meille kertomaan. Toisaalta, totuushan on, ettei meillä, noin niin kuin yleisesti ottaen ole asiat mahdottoman huonosti. Tarkemmin ajatellen ei tavallinen suomalainen tiskaaja kehtaa kertoa kaverille, että minä taidankin olla lähes onnellinen, tai ainakin melko tyytyväinen, luulevat leuhkaksi. Parasta pitää vaan naama peruslukemilla. Onhan se niinkin, ettei aina tule huomanneeksi, että hommat ovat hienosti hallinnassa, vasta aikojen kuluttua havahtuu huomaamaan, että viime kesänä, juhannusaattona saunan jälkeen olin hetken aikaa melkein onnellinen tai ainakin tyytyväinen. Ilmeisesti onni on sitä, että osaa olla kiitollinen jokapäiväisistä arkielämän pienistä asioista, eikä olla kateellisia kaverille. Isäukko oli aikoineen sitä mieltä, että kateus on kaiken pahan alku, kamala tauti, jota ei parane päästää puseron sisäpuolelle. Minä olen sitä ikäluokkaa, että olen saanut nähdä ajan, jolloin niin sanottua maalista hyvää oli hintelämmin, viisikymmenluvulla maaseudulla pelto ja metsätyöt tehtiin pääsääntöisesti hevosella. Ei ollut televisiota puhumattakaan kännyköistä, kylällä oli tasan kaksi puhelinta, suurimmassa talossa ja osuuskaupan sivumyymälässä. Maaseudulla lähes joka taloudessa oli vähintään kaksi lehmää, leivottiin leipää oman pellon rukiista. Naapuria autettiin pahan päivän tullen, talkoohenki oli voimissaan. Olen tykönäni ihaillen ihmetellyt, millä eväillä silloin, viisikymmentä luvulla, muutama vuosi sotien jälkeen pystyttiin järjestämään Helsingissä olympialaiset, joita vieläkin muistellaan aikansa onnistuneimmiksi. Kysymys kuuluu, olemmekohan me nyt kaikenmaailman keksintöjen ja vempaimien kanssa onnellisempia kuin sen aikaiset ihmiset. Vanha viisaus kertoo: Jokainen on oman onnensa seppä, jos jää katselemaa metsään päin kädet taskussa, voi jäädä osattomaksi, onni olikin vaan ohikulkumatkalla. Toisaalta, tasan ei mene onnenlahjat, harvat meistä syntyvät kultalusikka suussa, moni kaveri joutuu lähtemään kaukaa takamatkalta, mutta sitkeys kovan onnenkin voittaa. Erkki Pennala Mietoinen