Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Hilpeiden muistojen herättäjiä

Museoautojen entisöintiharrastus ei ole pelkästään puurtamista verstaalla, vaan homman suola löytyy kanssaihmisten kohtaamisesta. Mynämäkeläisellä Kari-Pekka Haanperällä on museorekisteröitynä tällä hetkellä neljä autoa: T-Ford vuodelta 1926, Volvo 1800 eli niin sanottu Pyhimys-Volvo vuodelta 1962, pikku-Mosse 1955 ja Ford 85 de luxe 1939, sekä kunnostusta odottelemassa vuosimallin -50 Buick. Haanperä käy autojensa kanssa erilaisissa näyttelyissä ja tapahtumissa, ja voittopokaaleitakin on tullut. Pyhimys-Volvo esimerkiksi voitti Yläneen Säpinöissä henkilöautojen sarjassa yleisöäänestyksen ja Turun messukeskuksessa Talviheikki -tapahtumassa T-Fordin kanssa tuli näytteilleasettajien 3. sija.   Turun seudun mobilistit ry myönsi Kari-Pekka Haanperälle lokakuussa Vuoden mobilisti 2018 -nimityksen. Palkinto myönnettiin nyt kolmatta kertaa. – Olihan se hieno kunnianosoitus tällaiselle vähän syrjässä olevalle harrastajalle, ei meitä maaseudulla paljon ole, Haanperä toteaa.   Mukavinta harrastuksessa on tapahtumissa autoja katsomaan tulevien kohtaaminen. Lapsuudesta tai nuoruudesta tutun auton näkeminen kirvoittaa monelle muistoja, jotka muuten eivät ehkä olisi enää tulleet mieleenkään. – Kun auton vie esille, siihen tulee vanhempia miehiä ja naisia, jotka kertovat kokemuksistaan. Se on tämän homman suola. Siinä kuulee paljon sellaisia tarinoita, joita he eivät varmaan kotonakaan ole kertoneet. Etenkin pikku-Mosse saa aikaan paljon hilpeyttä. – Moni ihmettelee, että ei se voi näin pieni olla, kun meitä oli niin paljon ja mentiin sinne ja tänne. T-Ford oli kerran näytillä Laajoen kesäteatterilla, ja seuraavana päivänä Haanperä sai puhelinsoiton itselleen entuudestaan vieraalta iäkkään mielen sukulaiselta, joka kyseli, olisiko Haanperällä mahdollisuus käydä autolla hänen luonaan ikäänkuin syntymäpäiväonnitteluna, ja lupasihan hän. Tarinointia riitti useaksi tunniksi ja Haanperä vei miehen pienelle ajelullekin. Hän oli aikanaan ajanut kortin samanlaisella autolla, ja muisti kaikki hallintalaitteetkin viimeistä vipua myöten.     Haanperä on entisöinyt museoautoja jo 30 vuoden ajan. Alkuun harrastus lähti, kun poika Petri oli tulossa ajokortti-ikään ja hänelle lähdettiin ostamaan Loimaalta ensimmäistä autoa. Poika ei siltä reissulta kuitenkaan vielä autoa saanut, mutta isälle löytyi pikku-Mosse. – Satulta tuli sen jälkeen kommenttia, että hän lähtee kyllä seuraavalla kerralla mukaan, että tulee sitä mitä pitää, Haanperä nauraa, mutta lisää että autojen entisöinnistä on kyllä tullut koko perheen harrastus ja vaimo tekeekin autoihin verhoilutyöt. Pikku-Mosse oli suhteellisen yksinkertainen korjata ja innosti sitten jatkamaan. – Kannattaa aloittaa helposta. Jos auto pitää purkaa ensin ihan osiksi, monelle käy niin että purkamisen jälkeen huomataan että siinä on liikaa töitä ja kiinnostus loppuu. Mossesta oli pitänyt tulla autoliikkeen maskotti, joten siinä oli peltityöt jo tehtynä. Ford 85 de lux puolestaan oli latolöytö Haapajärveltä. Se oli aikanaan tullut Suomen armeijalle, tehnyt sotareissun ja seissyt ladossa vuodesta -65. Peltitöitä oli paljon, mutta osia ei puuttunut. Osaan autoista, kuten Volvoon ja Fordiin, on helppo löytää varaosia, mutta esimerkiksi Buick on vaikeampi. Osia haetaan välillä kaukaakin, ja joskus tarvitaan tarkkaa silmää ja onnea, kuten pikku-Mossen verhoilukankaan etsinnässä. Haanperät etsivät ensin Turusta kangasliikkeestä saapashousukankaan tapaista, mutta se oli turhan hintavaa. Sitten silmiin osui vahingossa Laitilan kangaskaupassa ylähyllyllä pölyinen pakka itäsaksalaista kangasta. Se saatiin hyvinkin edullisesti ja vastasi tarkoitustaan hyvin.   Aikanaan Haanperä ajoi autoilla hääajojakin. Nykyään ei niihin paljoa kilometrejä kerry. – Pieniksi jäävät ajot. Jos joskus on kaunis vapunpäivä, tuon T-Fordin pihalle, pyyhin pölyt pois ja olen ikionnellinen, kun se taas lähti käyntiin, hän toteaa.   Ikä: syntynyt vuonna 1950 Asuu: Mynämäen Karjalassa Laajoella Työ: Maanviljelijä, metsäkoneurakoitsija, nykyisin eläkkeellä Perhe: vaimo Satu Harrastukset: museoautojen entisöinti Motto: Kaikki päivät eivät ole vielä illassa