Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

70-vuotias Laulu-Veikot juhlii laulaen

– Hyviä laulajia tarvitaan aina, mutta sen lisäksi toivomme, että nuoret löytäisivät tiensä mieskuoroharrastuksen pariin, sanovat 70-juhlavuotiskonserttiinsa valmistautuvan Laulu-Veikkojen puheenjohtaja Esa Nieminen ja kuoron taiteellinen johtaja Pekka Harmovaara. Harmovaara otti kuoronjohtajan tehtävät vastaan 33-vuotiaana vuonna 1973 edeltäjältään Martti Jäntiltä. Ensi vuoden alussa hän puolestaan jättää tehtävät Uudenkaupungin kulttuurikoordinaattori Petri Hatakalle. – Petrillä on edessään sama homma kuin minulla 1970-luvulla, jolloin mies mieheltä kävin läpi tuttavia ja pyysin mukaan kuoroon. Näin sain jo ikääntyneen porukan tuntuvasti nuorentumaan. Uskon, että se onnistuu nytkin, sanoo director musices Pekka Harmovaara. Vuonna 1948 perustetussa Laulu-Veikoissa on tällä hetkellä noin 40 jäsentä, joista aktiivisia laulajia on kolmisenkymmentä. Vaikka Harmovaara jättää kuoronjohtajan tehtävät, kuorotoimintaa hän ei aio jättää: kerran mieskuorolainen, aina mieskuorolainen. Vuodesta 1973lähtien Laulu-Veikot on järjestänyt itsenäisyyspäivän aattona musiikki-illan Viikaisten koululla. Vuonna 2003 se korvattiin kuoron 55-vuotisjuhlakonsertilla, ja nyt tulevana lauantaina, isänpäivän aattona 10.11. kello 17 alkaen on Pohitullin palloiluhallissa 70-vuotisjuhlakonsertti, joka siis korvaa perinteisen itsenäisyyspäivän aaton konsertin. – Juhlakonsertin ohjelmisto on kuoron taiteellisen johtajan suunnittelema. Kuoromaailmassa eivät päde demokratian lainalaisuudet, vaan sitä on johdettava enemmän despoottisesti, myöntää Harmovaara. Konsertin alkupuolen ohjelmistossa on huomioitu perinteisesti musiikki-iltaan kuulunut isänmaallinen musiikki, tosin paljolti ulkomaalaisten säveltäjien oopperoiden kuorolauluina: Giuseppe Verdin Trubaduuri, Charles Gounodin Faust, Verdin Vankien kuoro ja Richard Wagnerin Pyhiinvaeltajien kuoro. Oman kotikaupungin merellisyyttä Laulu-Veikot ei unohda, siitä pitävä huolen Wagnerin Lentävän hollantilaisen laulavat merimiehet. Hirven metsästysajasta muistuttavat Weberin Metsästäjäin kuoro: Ei hauskempaa missään kuin metsällä käydä lalallallalaa! Ja koko kattaus höystettynä VPK:n soittokunnalla Toisella puoliajalla kuoro laskeutuu kevyemmän musiikin maailmaan operettien, musikaalien ja elokuvasävelten myötä. – Ollaan sitten Cherbourgin sateenvarjojen alla tai kulkemassa vuorilla, niin tuuli kuljettaa viestiä rakkaitten välillä. Alpeilla ihailemme valkeita alppiruusuja, välillä käymme vihkaisemassa nuoren parin kappaleella Nousee päivä, laskee päivä ja lopullisesti huumaannumme ihanaan kukkien tuoksuun Carl Michael Ziehrerin kappaleessa Ensi ruusut, toteaa Harmovaara runollisesti. Mutta symbolinen syksy koittaa lopulta Laulu-Veikkojen juhlakonsertissa. Muistathan syyskuun sekä Päivien kimalluksen myötä kuoro kuuluttaa kaikille läsnäolijoille, miten paljon kuuluukaan rakkauteen. Varsinainen rakkauden kiertokulku päättyy Sumujen sillalle Hyvänyön-valssin myötä. Konsertin jälkimmäisen osan kuoroa säestää Petri Hatakan yhtye. Konsertti päättyy yleisön kanssa yhdessä laulettavaan kappaleeseen Huomenna kohdataan.