Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Näyttely ulkosaariston puolesta

Kuvataiteilija Heli Sammalisto muistaa vielä lapsuudestaan, miltä Putsaaren edustalla vesi näytti. – Vesi oli niin kirkasta, että merenpohjan saattoi nähdä lähes missä vain. Nyt näen korkeintaan puolen metrin syvyyteen. Sammaliston sydäntä särkee, kun hän ajattelee, miten me suomalaiset olemme saaristomme unohtaneet. Sen idyllin ihanan, jota ulkomailta tullaan ihailemaan. – Onneksi saaristoon on tullut taas uutta elämää. Kesäisin saarissa on vilkasta elämää, kun kanta-asukkaitten jälkeläiset tulevat viettämään lomaa, hän toteaa. Silti hän yhä kaipaa sitä saaristoa, jossa asuttiin ympäri vuoden. Sääolosuhteet määrittelivät, mitä tehtiin ja milloin. Elettiin ”Jumalan armoilla”. Sammaliston rakkain saari on Putsaari, jossa on hänen lapsuuden kotinsa. – Saaressa oli veneenrakennusta ja Vehmaan kiviyhtiölle tehtiin katukiviä. Osa perheistä eli omavaraistaloutta. Oli lehmiä, lampaita ja kanoja. – Elinolosuhteet olivat sellaiset kuin olivat ja niihin tyydyttiin. Mutta sitten alettiin hakea leveämpää leipää kaupungeista ja vanhemmatkin ihmiset samalla pakotettiin pois ulkosaaristosta.   Galleria Horisonttiin Uuteenkaupunkiin on koottu kahdeksan taiteilijan näyttely, jonka teemana on saaristo. Heli Sammalisto on toiminut Myrskyä ja tyventä -näyttelyn kuraattorina. Hän pohtii, minkälainen paikka Putsaari olisi tänä päivänä, jos sinne pääsisi yhteysaluksella. Hän itse kulkee sinne ympäri vuoden jos se vain on mahdollista. Viime talvena hän pääsi jäätietä autolla Putsaareen. – Mutta yhä harvempana talvena se on mahdollista. Näyttelyssä on Uudenkaupungin Kuvataideseuran taiteilijoiden töitä. Hiltu Sallisen teosten kuluneet puut tuovat mieleen rantaan ajautuneet ajopuut. Puun pätkät ovat uurteisia ja elämää nähneitä. Esko Lappalainen avaa maiseman Putsaareen. Yhdessä teoksessa on Rantsali ja toisessa sen jatke. Saarelaiset tietävät, mistä puhutaan. Se on punamultamaalattu vaja, joka suojaa veneitä myrskytuulilta. Heli Sammaliston installaation nimenä on Meren muisti. Se on kunnianosoitus saarella asuneille, jo pois menneille. Veden alla väijyvät edesmenneiden kasvot. Osan heistä meri otti.