Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Koulutusleikkaukset tulivat kalliiksi

Varsinais-Suomi on viimeisen parin vuoden ajan ollut koko Suomen mittapuulla työllisyydessä nopeinten kasvava alue. Uudenkaupungin autotehdas, Rauman telakka ja ennen muuta Turun telakan tilauskirjat ovat olleet täynnä ja kasvu on heijastunut myös alihankkijoihin. Kuntapäättäjien hämmästys onkin ollut sitä suurempaa: miksei kohiseva kasvu näy verotuloissa? On selvää, että verotulot kertyvät vuoden viiveellä, mutta sittenkin: miksei metalliteollisuuden hurja menestys näy kaupunkien kassoissa tai palkansaajien tileissä? Kyllä se itse asiassa näkyy, mutta ei meillä. Se näkyy rajojemme ulkopuolella, Tallinnassa, Bukarestissa ja Varsovassa. Moni voi ihmetellä miten tässä näin kävi! Kyse ei välttämättä ole työvoiman liikkuvuudesta, ahneista vuokrafirmoista ja palkkaeroista Euroopassa. Valitettavasti tilanne taitaa olla vakavampi: suomalainen ammattikoulutus on koulutusleikkausten seurauksena retuperällä. Keskustelin viime viikolla metallialan yrittäjän kanssa, joka tuo Puolasta työntekijöitä. Hänen sanojensa mukaan siksi, että ammattikoulusta valmistuneet eivät pysty selviytymään itsenäisesti työstä, johtuen koulutuksen surkeasta tasosta. Yrittäjä satsaisi enemmän oppisopimuskoulutukseen, jossa opittaisiin työn ohella. A-studio (9.10.) kertoi sähkömiesten uuden reformin tuomista opetusmenetelmistä. Nyt kaikki vastuu on sysätty keskenkasvuisille nuorille. Itse on valittava ja tiedettävä, mitä kursseja käy ja vielä itseopiskeluna. Huoli on suuri, ei uudistuksen tällaiseen pidä johtaa. Kun koulutuksesta puhutaan, puhutaan mielellään korkeakouluista ja yliopistoista. Vasta viime aikoina on kuultu suurta huolta perushoitajien ja sähkömiesten koulutuksesta, nyt samoja kaikuja kuulee metallimiehistä. Pelkkä korkeakoulutus ei yksin työllisyyttä pelasta, jonkun on ne likaisemmatkin hommat hoidettava. Ja se vaatii myös ajanmukaista koulutusta. Porvarihallitusten pitkän linjan leikkaukset ammattikoulutukseen purevatkin nyt omaan nilkkaan. Kasvun mukaisia verotuloja valtiolle ja kunnille ei synny, koska yhä useampi duunari kantaa palkkarahansa Varsovaan tai Bukarestiin. Kävikö tässä niin, että digihuumassa me emme enää uskoneet raskaaseen teollisuuteen? Emme satsanneet perusduunariin ja hänen koulutukseensa ja nyt maksamme siitä nuorisotyöttömyytenä? Jos kävi, tilanne on korjattava nopeasti, sillä työt telakoilla ja autotehtaassa jatkuvat vielä vuosia. Janne Laulumaa sd.