Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Tie menneeseen maailmaan on suljettu

Varsinaissuomalaisia pidetään usein vaikeasti lähestyttävinä. Tämä ei millään muotoa päde vehmaalaiseen Mohamad Pishroon . Mutta hän onkin azeri. – Ei minulla ole valittamista. Tie takaisin on suljettu, tämä on ainoa tie. Niin se on ajateltava, silloin se onnistuu, sanoo turvapaikanhakijana vuonna 2004 Suomeen tullut Iranin azeri Mohamad Pishro. Uuden kulttuurin ja kielen oppimista kuvaa Pishro uudestisyntymiseksi. Suomen kielen opiskelun tärkeyden hän sisäisti alusta asti. Hän yritti opiskella suomea yksin, mutta havaitsi pian, että siihen tarvitaan opettaja. – Oma äidinkieleni on azer ja lisäksi puhun persiaa eli farsia. Suomeen tultuani yritin itse opiskella kieltä, mutta huomasin, että siihen tarvitaan opettaja. Punkalaitumen vastaanottokeskuksessa oli hyvä opettaja, mutta paras opettaja on ollut vaimoni Hanna. Hanna ja Mohamad Pishro tutustuivat toisiinsa 2006 ja menivät naimisiin pari vuotta myöhemmin. Tällä hetkellä heillä on yksi lapsi. Jo suhteen alkuvaiheessa Hanna tiedusteli, halusiko Mohamad todella oppia suomea. – Kun vastasin kyllä, hän sanoi, että selvä, nyt loppui englannin puhuminen. Se oli kääntöpiste. Kun oppii toisen kielen, niin sinusta tulee ikään kuin toinen ihminen. Suomen kielessä on paljon sanontoja, joiden ymmärtämiseen menee aikaa. Esimerkiksi kun tapaat jonkun toisen miehen, sanotaan mitä mies. Siis mitä mies. Ei se ihan heti azerille avaudu. Pishrot muuttivat Kuopioon, kun Hanna aloitti opinnot sikäläisessä Sibelius-Akatemian yksikössä. Aikoinaan yliopistossakin opiskellut Mohamad meni töihin kalatehtaalle. Kädet rasittuivat kovatahtisessa kalankäsittelytyössä, ja hän pääsi työnantajan maksusetelillä hierojalle. – Päätin, että minäkin kouluttaudun hierojaksi. Se oli yksityinen maksullinen oppilaitos, jota kävin 1,5 vuoden ajan työn ohella perjantaista sunnuntaihin joka viikko. Minulla oli kaksi eri maailmaa, työ ja opiskelu, joka oli vaikeaa jo pelkästään kielen takia. Kärsin silloin kovasti. Opiskella olen halunnut aina. Kuopiossa kävin lisäksi iltalukiota, samoin Jyväskylässä. Hannan työpaikka löytyi Espoosta, ja Mohamad aloitti hierojanpraktiikan. Asiakkaista oli kova kilpailu, eikä kilpailutilannetta ainakaan parantanut naapurustossa toiminut hierojakoulu. – Siellä sai oppilastyönä hieronnan viidellä eurolla. Asiakkaita ei ollut, oli pakko keksiä jotain muuta. Aloitin linja-autonkuljettajan opinnot, ja samaan aikaan alkoi kuitenkin hieronta-asiakkaitakin löytyä. Sain bussikortin ja ryhdyin ajamaan linjalla. Pääkaupunkiseudun liikenne oli aivan sekaisin metrotöiden viivästymisen takia. Ja ylipäätään bussikuskin ammatti on hyvin stressaavaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla, sen voin kokemuksesta kertoa. Mohamad Pishron sisko ja vanhemmat asuvat Kanadassa, jossa Mohamad ja Hanna viettivät kolme kuukautta ennen Vehmaalle muuttoaan joulukuussa 2017. Sen jälkeen Mohamad on muun muassa hankkinut yhdistelmäajoneuvon kuljettajakortin. Elantoa hän hakee kuitenkin siltä toiselta hallitsemaltaan ammattialalta. – Syyskuun alussa aloitin hierontayrittäjänä starttirahan turvin. Vehmaalla on minun lisäkseni ainakin kaksi hierojaa. Tiedän, että oman asiakaskunnan saamiseen menee aikaa. Uskon kuitenkin, että hyvä työ, on paras on paras markkinointivaltti, sanoo kotonaan Vehmaan kirkonkylässä ja Vinkkilän keskustassa vastaanottoaan pitävä koulutettu hieroja Mohamad Pishro.