Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Juuret tuo taiteen lähelle ihmistä

– Juuret on työ, joka kertoo kotiseudun merkityksestä, kodin merkityksestä, kulttuurin juurista, olemisemme ja elämisemme juurista. Aivan erityisesti tämä patsas kertoo kamarineuvos Eero Rantasen juurista Lokalahdella. Näin totesi Eero Rantasen Taidekokoelmien Ystävät ry:n puheenjohtaja Tapani Rantala Lokalahden Hilmerin puiston hyytävässä tuulessa pidetyssä patsasjuhlassa tiistaina. Rantalan mukaan teos viittaa juuriin, joita itse kullakin on Lokalahdella, Vakka-Suomessa, Varsinais-Suomessa ja ylipäätään tässä maassa. – Teos viittaa myös niihin kulttuurisiin juuriin, kirjallisuuteen ja taiteisiin, joista Eero Rantanen ammensi ajattelun voimaa ja näkemystä, elämisen voimaa ja kauneutta, sanoi Rantala. Teräksestä valmistettu Juuret-teos koostuu pöydästä, joka symboloi Eero Rantasen Helsingin Unioninkadun ruokapöytää, jonka äärellä monet patsasjuhlan läsnäolijatkin olivat maailmaa parantaneet. Pöydän juurakkoisesta kuvioinnista on löydettävissä kamarineuvoksen nimi ja hänen elinkaarensa äärimmäiset vuosiluvut 1923–2002. Ruusukimpulla koristellun pöydän ympärillä on tuoleja, joista muutama on sijoitettu varsin etäälle. – Eero Rantasella oli monta rautaa tulessa eri polkujen varrella, sanoo kuvanveistäjä, mitalitaiteilija, muotokuvamaalari Jarkko Roth. Uskollista tapaansa noudattaen Roth ei patsasjuhlaan osallistunut: hänet tunnetaan enemmän tekijänä kuin esiintyjänä tai töidensä selittelijänä. Tapani Rantalan kuvaa teosta valtavaksi oivallukseksi ja valtavaksi toteutukseksi. Hänen mukaansa yhteistyö patsastoimikunnan ja ja taiteilijan kanssa oli saumatonta. – Pöytä ja pöydällä olevat ruusut eivät teoksessa ole sattumalta. Eeron pöydässä ovat istuneet taiteilijat kirjailijat, runoilijat, näyttelijät, muusikot, piispat, diplomaatit ja ministerit – ja me aivan tavalliset ihmiset. Ystävyys lienee sana, joka Eeron pöydässä istuneita yhdistää. Ja pöydässä keskusteltiin, filosofoitiin, puhuttiin taiteesta ja kulttuurista. Etsittiin kauneutta ja rakennettiin parempaa yhteiskuntaa, totesi Rantala. Elämänkerrassaan Eero Rantasta kutsutaan mystiseksi mesenaatiksi. Hän kokosi ympärilleen taiteilijoita ja taidetta, sellaista, josta juuri hän piti. Rantalaa muistaa 1980-luvulla sanotun, että Eero Rantasella oli tuolloin hallussaan maamme suurin yksityinen taidekokoelma. – Taide lähelle ihmistä, tämä oli Eero Rantasen suuren kokoomanäyttelyn teema 1990. Juuret-teos toteuttaa osaltaan tätä otsikkoa. Teos kysyy, missä sinä näet kauneutta, ketkä ovat istuneet ja istuvat sinun pöydässäsi, yhteisessä pöydässä, millaista elinvoimaa ja luovuutta sinun juuresi tuottavat, kehotti Tapani Rantala läsnäolijoita pohtimaan. Seurakuntatalo Paanulassa pidetyssä kahvitilaisuudessa puhunut kirkkoherra Esa Mierlahti arvioi nykyisen ajan olevan murroksessa suhteessa paikkaan ja juuriin: ne ovat etsinnässä , hakemassa uutta muotoa. – Mikä merkitys on juurilla ja yhteisellä pöydällä? Juuret -teos herättää kysymyksiä, joista voi keskustella, kuunnella ja kertoa oma tarinansa ja kokemuksensa. Puheenvuoronsa lopuksi Mierlahti luki otteita Eino Säisän Kukkivat roudan maat -teoksesta sekä Matti Juhani Koivun Aulanko-kappaleesta: Jos minä en ole minkään arvoinen, maa, josta tulen, saa kadonneen arvon sen. Julkisen taideteoksen vihkimistilaisuuksia emme ole saaneet liian usein järjestää, totesi museonjohtaja Mari Jalava. Hän korosti ympäristötaiteen merkitystä asukkaiden hyvinvoinnille ja viihtyisyydelle. – Taiteen ja kulttuurin on tutkittu lisäävän yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sosiaalista kanssakäymistä ihmisten välillä. Jos ei muuta, se antaa aiheen keskusteluun vaikka kirkko-, koulu- tai kauppareissulla. Ennen kaikkea taide herättää tunteita. Taideteosta ei tarvitse ymmärtää tai selittää, se pitää kokea. Se aiheuttaa jonkinlaisen tunteen, se pistää pohtimaan asioita, sanoi Mari Jalava. Eero Rantasen serkku, samassa Mattisten kylän torpassa syntynyt Maija Verho muisteli puheenvuorossaan kamarineuvoksen elämänuraa ja -filosofiaa. Puheenvuoronsa hän päätti Kaarlo Sarkian runoon Älä elämää pelkää: On maailman rikkaus sinun,/ kun mitään et omakses ano./ Elä pelotta varassa yhden kortin:/ Näet aina avoinna kuoleman portin. Juuret-teoksen päärahoittajana toimi Eero Rantasen Taidekokoelmien Ystävät ry. Lisäksi tukea saatiin Uudenkaupungin Suomalaiselta Säätiöltä. Hankkeessa mukana olivat Uudenkaupungin seurakunta ja kaupunki.