Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Luontopolku kuin postikortti

Kahden jylhän kallion välissä Pyhämaan Pamprinniemessä on suotuisa poukama, jossa piispa Henrikin kerrotaan 1100-luvulla rantautuneen. Pahamaasta tuli Pyhämaa, niemen kärjestä alkaen. – Yksi selitys Pahamaan nimelle olivat pahat karikot. Toinen kansan suussa kulkenut tarina liittyy pahoihin henkiolentoihin eli hiisiin, jotka piispa rantauduttuaan hääti pois, Pyhämaan kappalainen  Juhani Kapiainen  kertoo.   Pyhämaassa ovat Uudenkaupungin seurakunnan suurimmat metsäomistukset, Kapiaisen mukaan toistasataa hehtaaria. Niihin kuuluu myös Pamprinniemen luonnonsuojelualue, joka alkujaan on Pyhämaan pappilan maita. Kaunis niemi on ollut pitkään retkeilijöiden käytössä, mutta vuonna 2004 sinne kunnostettiin niemen ympäri kiertävä, reilun viiden kilometrin mittainen luontopolku. Kymmenen kylttiä kertoo kulkijoille Raamatun aiheista. – Perimmäinen syy luontopolulle on luonnosta nauttiminen, mutta toivon mukaan ihmiset pysähtyisivät taulujenkin äärellä. Aiheita eri vuosina ovat olleet Raamatun eläimet ja kasvit, sääilmiöt ja Jeesuksen ihmeteot. Ensi vuoden aiheena ovat enkelit, Kapiainen kertoo. Idea raamattuluontopolulle syntyi toisaalta paikan innoittamana, toisaalta perintönä Kapiaisen aiemmasta työpaikasta Siikaisista.   Jokavuotisia raamattuluontopolun avajaisia vietetään kesäkuun ensimmäisenä tai toisena sunnuntaina suuren ristin juurella, joka on ollut niemen kärjessä 1970-luvulta saakka. Nyt paikalla pitää evästaukoa  Sanna Walleniuksen  ja  Henri Alavesan  perhe Laitilasta. – Olemme käyneet täällä viidestä kuuteen kertaa, ja nyt nuorimmainen 2,5-vuotias  Einarikin  kävelee reitin itse. Aiemmin hän on ollut mukana rintarepussa, Wallenius kertoo. Pamprinniemessä Walleniusta kiehtoo erityisesti paikan merellisyys. Reitti on lisäksi lapsille helppokulkuinen ja sopivan mittainen. Jani  ja  Päivi Tanner  ovat tulleet poikiensa  Ilmarin  ja  Olavin  kanssa tutustumaan Pamprinniemeen Kalannista, jossa Jani-isä on seurakunnalla töissä. – Kaikki ovat kehuneet paikkaa, mutta me emme ole ennen käyneet. Onhan tämä ihan mahtava, ja kun syksy on näin hieno, täällä on kaunista kuin postikortissa, hän sanoo. Luontopolun muutaman auton kokoinen parkkipaikka on Hauintien varressa, josta polku johdattaa 200 metrin päähän puusillalle. Niemen suunniteltu kiertosuunta kulkee vastapäivään, sillalta oikealle, jolloin alkumatkalle osuu tukevan polun johdattama metsäinen taival Hauinlahden rannan tuntumassa. Merelliseksi maisema avartuu niemen kärjessä, ja lopputaival taittuu komeita kalliorantoja pitkin. Luontopolun vieraskirjaan kertyy hyvällä säällä jopa 50 nimeä päivässä. – Ajattelin, että täällä hiljenisi talveksi, mutta kävijöitä on silloinkin. Vuodessa tulee yksi puolentoista sentin paksuinen vieraskirja täyteen, toista tuhatta nimeä, Juhani Kapiainen kertoo. Niemellä ei ole virallista tulentekopaikkaa, ja myös leiriytymisestä seurakunta toivoo yhteydenottoa, joskin siihen on suhtauduttu myönteisesti. Raamattuluontopolku on Kapiaisen ideoima ja ylläpitämä hanke, jonka tulevaisuus eläkeiän pian koittaessa on avoin. – Totta kai polku säilyy ja paikassa kuljetaan, mutta raamattupolku ei synny ilman vaivannäköä. Tämä vaatii jonkun henkilön, joka on innostunut ja kantaa vastuun, hän sanoo.