Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Retki syksyiseen luontoon

Oli sunnuntain aamupäivä, kun kolmentoista ihmisen ryhmä Mynämäestä suuntasi viidellä autolla Mynämäen Seudun Ladun ja Polun järjestämälle retkelle kohti Maskun Rivieraa. Kun kutsussa luki, että kimppakyydillä niin olisihan sitä vähemmilläkin autoilla matka taittunut. Luontoretken alkumatkalla kuljettiin latupohjia, välillä frisbeegolfpuiston kautta oikaisten ja ihailtiin ihmisen aikaansaamia tekoaltaita. On se vesielementti aina piristävä muutos, kunhan jalat eivät kastu. Uimareita ei kyllä näkynyt, eikä edes metsähanhia, niin kuin viikkoa aiemmin, kun hanhiparvi oli muuttomatkallaan laskeutunut eräälle altaalle levähtämään ja ruokailemaan. Sitten päästinkin jo oikeaan luontoon, kun retki jatkui Kuhankuonon retkeilyreitistöön kuuluvaa Karevan kierroksen reittiä kohti Ruskon rajaa. Luonto oli syksyisen värikäs ja ilma raikas. Lehtiä oli puissa kuten myös maassa muodostaen oikean luontoelämyksen. Tykkylumen taivuttamat koivut polun yllä muodostivat meille oikein kunniaportin kehottaen antautumaan luonnon syleilyyn. Matkalla pysähdyttiin tutkimaan vanhoja reittiopasteita ja tulihan siinä sitten ikuistettua urhoollinen retkiseurueemmekin. Maasto muuttui välillä ikimetsä- tyyppiseksi, missä kasvaa upeita puita. Varsinkin eräs kuusi herätti muhkeudellaan huomiota. Sen ympärysmitan mittaamiseen ei yhden ihmisen kädet riittäneet. Pähkäiltiin, kumpi on iäkkäämpi, kuusi vai Suomi? Ruskon puolella sitten poikettiin Karevan kierroksen reitiltä ja jatkettiin pitkin luonnonsuojelualueen rajaa kohti itää. Siihenkin on syntynyt kuljettava polku. Yhdessä kohdin luonnonsuojelualue poikkeaa suolta ylös rinteeseen, millä alueella on ympäristöstään erottuva siirtolohkare. Arveltiin, että se on ruskolaisten Mynämäestä lainaama kivi. Mynämäessä niitä kyllä riittää. Tästä eteenpäin reitti on sekalaista talousmetsää ja polku paljon kuljetun näköistä, kunnes Karevansuon itäpuolella maasto muuttuu kallioisemmaksi. Siellä kallion korkeimmalla kohdalla olevalla tulipaikalla viriteltiin tulet ja paistettiin makkaraa sekä nautittiin muita eväitä. Siitä laskeuduttiin alas suon reunalle, mistä aivan loistokunnossa olevat pitkospuut johdattelivat yli suon, jonka keskellä kunta taas muuttui Maskuksi. Loppumatkalla aurinkokin tuli tervehtimään matkalaisia ja loihti Rivieran altaat sädehtiviksi. Autoille saavuttaessa matkaa oli kertynyt noin 6,5 kilometriä ja aikaa kului noin 3 tuntia. Tällä retkellä tuli samalla otettua kantaa nyt niin ajankohtaiseen Suomen jokamiesoikeuksien puolesta kampanjaan.