Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Maatilojen velkaantumisaste Suomessa on alhainen

Luonnovarakeskus Luken tilastointitavat poikkeavat täysin yleisesti käytetyistä menetelmistä. Kun Luke ilmoittaa, että lähes 50 maatilan yhteenlaskettu velkamäärä miljoonina euroina on runsaat 4,5 miljoonaa euroa, se merkitseekin, että velkojen kokonaissumma on 4,5 miljardia euroa. Suomalaisen maatalouden tila ei kuitenkaan velkaantumisen suhteen ole ylen toivoton, 85 000 euroa tilaa kohti. Oman pääoman osuus suomalaisten maatilojen ja maatalousyritysten taseessa on suuri. Tilanteen myöntävät kaikki Vakka-Suomen Sanomien haastattelemat asiantuntijat, ja sen osoittavat myös luonnonvarakeskus Luken kokoamat maatalouden kokonaislaskennan tasetiedot. Kun maatilojen vuoden 2016 kokonaisvelat, lähes 4,3 miljardia euroa, suhteutetaan lähes 50 000 maatilan määrään saadaan suhteellisen alhainen keskiarvo. Suomen maatilojen keskimääräinen velka kaksi vuotta sitten oli 85 000 euroa, ja velan ennustetaan tänä vuonna nousevan vain parilla tuhannella eurolla. – Pitää paikkansa. Suomessa ei ole tehty radikaaleja maatalouden muutoksia, jotka olisivat isommassa määrin edellyttäneet laajoja investointeja. Kotieläinpuolella jossain määrin näin on tapahtunut, mutta vastaavaa kehitystä kuin esimerkiksi Tanskassa meillä ei ole tapahtunut, sanoo Luken tutkimuspäällikkö Jyrki Niemi. Maatilojen taseissa oman pääoman suhde velkaan on noin 75 prosenttia, mikä on paljon. Niemi kuitenkin korostaa, että tilojen suhteellinen velkaisuus eli velkojen suhde liikevaihtoon on nousussa. – Se on noussut 78 prosentista 94 prosenttiin. Meillä maatalouden rakennekehitys on tapahtunut paljon harmonisemmin kuin esimerkiksi Tanskassa, jossa tilat ovat ottaneet riskejä ja lainaa. Ymmärtääkseni Tanskassa nimenomaan valtio on tukenut tätä kehitystä, arvioi tutkimusprofessori Jyrki Niemi. Niemi vetää arviointinsa yhteen toteamalla, että vaikeasti velkaantuneita tiloja Suomessa on vähän. Osaltaan tämä saattaa johtua siitä, että heikoimmin menestyneet tilat ovat yksinkertaisesti lopettaneet tuotannon. – Maatilat eivät suuremmassa määrin mene konkurssiin juuri sen takia, että oman pääoman osuus on niin korkea. Mitä tulee tämänhetkiseen tilanteeseen, niin se on todettava, että peltomaan hinta on posketon suhteutettuna sen tuottoon. Tähän vaikuttavat osin ympäristölainsäädännön muutokset ja myös tunneseikat. Jos oman tilan läheltä on peltoa myynnissä, niin ei sitä naapurille anneta. Velkaantuneisuuden suhteen samalle kannalle Niemen kanssa asettuvat niin MTK Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki kuin OP Ryhmän kehityspäällikkö Esa Ala-Kanttikin. – Jos tila ei tee isoja investointeja, niin ei ole velkaakaan. Mutta tilan kehityksen kannalta investoinnit ovat välttämättömiä. Suomalainen maatalous ei missään tapauksessa ole romahtamassa, vaikka pääomaa alalla on vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Ehkä pahimmin tilakoon kasvatus on kesken maitopuolella, sanoo Ala-Kantti. Myllymäen mukaan koko Itämeren aluetta koskettanut kuivuus näkyy viljan hinnassa, joka seuraa kansainvälisiä noteerauksia. Kotieläinpuolella tilanne ei näin ole. – Esimerkiksi sikataloudessa tuotantokustannukset ovat viimeisen 15–20 vuoden aikana nousseet 40 prosentilla ja tuottajahinnat vain 17 prosentilla. Tätä maamme keskittynyt kauppa ei ole valitettavasti huomioinut, sanoo toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki. Juttu korjattu 18.10. Luken tilastoinnin epäselvyyden vuoksi.