Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kansallismuseon tutkija sai Mynämäestä harvinaista postia – Kuoressa oli keskiaikainen brakteaatti

Mynämäessä on tehty harvinainen rahalöytö. Vakka-Suomen metallinetsijät ovat löytäneet brakteaatin, yksipuolisesti lyödyn rahan. – Tämä löytö oli erittäin mukava, sillä se on tiettävästi ensimmäinen metallinetsimellä maasta löydetty brakteaatti Suomessa, Mikko Tammelin metallinetsijöistä kertoo. Löytäjät ovat tällä viikolla toimittaneet postitse harvinaisuuden Suomen kansallismuseolle, jonne se jää pysyvästi.   Suomen kansallismuseon amanuenssi Jani Oravisjärvi ei ole itse vielä saanut rahaa käsiinsä, mutta odottaa jo postia. Hänelle etukäteen toimitetun valokuvan perusteella arvioi, että kyseessä on Maunu Eerikinpojan aikainen (1319– 1364) brakteaatti. Brakteaatit ovat ohuita hopearahoja, jotka eivät olisi kestäneet kaksipuolista lyöntiä. – Tuon ajan brakteaatteja tunnetaan keskiaikaisten kirkkojen ja linnojen löydöistä sekä jonkun verran haudoista ja parista mahdollisesta rahakätköstä. Muissa yhteyksissä kyseessä on hyvin epätavallinen löytö, sillä brakteaatit eivät yleensä säily hyvin. Tämä selittänee myös sen, miksei brakteaatteja ole aikaisemmin löydetty metallinetsimellä eli kyseessä on hyvin epätavallinen irtolöytö Oravisjärvi toteaa. Brakteaatit ovat olleet omana aikanaan yleisiä, sillä ne olivat tuolloin ainoa rahatyyppi. Niiden nimellisarvo oli yksi penninki. Vasta myöhemmin alettiin lyödä muita nimellisarvoja. – Vasta Maunu Eerikinpojan seuraaja Albrekt Mecklenburgilainen lyötätti penninkien ohella myös aurtuoita. Brakteaatteja voidaan siis pitää tyypillisenä nimenomaan keskiaikaiselle rahanlyönnille, sillä niiden lyöminen lopetettiin viimeistään 1400-luvun loppupuolella, Oravisjärvi kertoo. Vakka-Suomen metallinetsijät ovat harrastaneet metallinetsintää ja historian tutkimista jo vuosia. Keskiaikaisia rahoja on löytynyt kuitenkin vain muutama. – Yleensä löytölaukkumme kätköistä löytyy erilaisia pieniä solkia ja renkaita, jotka liittyvät jollakin tavalla hevosiin tai maanviljelykseen. Löytölaukun painon perusteella välillä tuntuu, että tässä on syy Suomen hevosen järkälemäiseen kokoon, Tammelin sanoo, sillä löytölaukkuun kertyy eniten hevosenkenkiä, valjaskoristeita, solkia ja hihnanjakajia.