Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Sairaan lapsen paikka on kotona

Lapsi valittaa huonoa oloa. On silmin nähden kalpea, kasvoiltaan lähes valkoinen. Haluaisi jäädä lepäämään, mutta työpaineiden pakottamana vanhempi vaatettaa hänet samalla kun itse kamppailee sen tiedon kanssa, että nyt olisi parempi jäädä kotiin. Päiväkodin ovella antaa kehotuksen lapselle olla reipas ja yrittää jaksaa. Lapsi yrittää. Mutta hetken kuluttua oksennus tulee, sitä on mahdoton pidättää. Vanhempi soitetaan hakemaan lapsi kotiin. Toisaalla toisessa perheessä on aa mupalan yhteydessä ihmetelty yön aikana käsiin ja vatsan seudulle kohonneita pilkkuja. Ollaan salaa tyytyväisiä, ettei niitä ole ilmaantunut kasvoille. Nyt aamulla ehtii vielä viemään lapsen hoitoon ja ehkä päiväkodissa huomaavat pilkut vasta myöhemmin päivän edetessä, jos lainkaan. Sulkiessaan päiväkodin ovea ovat vanhemman askeleet tavallista rivakammat. Ehtii ainakin pihasta pois ennen kuin alkavat perään huudella. Oma lukunsa on sairaan lapsen kanssa kotona oleminen, mutta sisaruksen hoitoon kuljettaminen. Kahden tai useamman lapsen kanssa sairastamisessa on mausteensa samoin kuin siinä, että yksi sairastaa toisen tai muiden ollessa terveinä. Sitä se vanhemmuus on. Aina ei ole tarjolla yhtäjaksoisia, täysimittaisia yöunia. Toisinaan yksi on kuumeessa ja vaatii pään silittelyä samalla kun toinen oksentaa vessanpöntöllä ja kolmas kaipaa kaveria muistipelin pelaamiseen. Jos perheeseen on haluttu ja saatu lapsia enemmän kuin se yksi, niin samalla olettaisi ymmärtävän, että myöskin tilanteiden hoitamisissa tulee lisää haastetta ja vaaditaan hetkittäin hiukan lujempaa tahtotilaa. Nuhakuumeen, rokon tai vatsataudin yllättäessä perheen on hyvin monella ajatuksena saada terve lapsi pois jaloista, mikä on toisaalta ymmärrettäväkin ajatus. Mutta samalla unohtuu se tosiseikka, että tartuttaja voi olla myös se, jolla ei oireita vielä ole havaittavissa. Jos kuitenkin jäädään pois töistä, sairaan lapsen kanssa kotiin, niin tottahan vastuullisinta olisi pitää varsinkin päivähoidon piirissä olevat perheen muutkin lapset kotona jottei tauti kulje päiväkodin muille lapsille ja aikuisille. Kun tautia kantava vaan ei oireileva tulee päiväksi pyörimään päiväkodin muiden lasten kanssa, se saattaa auttaa hetkellisesti kotona sairasta lasta hoitavaa, mutta vauhdittaa tai käynnistää taudin leviämisen. Lapset kun nuoleskelevat siellä samoja legopalikoita, halailevat ja kaulailevat, koskettelevat pintoja, vaihtavat vaivihkaa toistensa lusikoita ja lopputuloksena on se, että kierre on saanut alkunsa. Sen katkaiseminen onkin sitten jo paljon haastavampaa. Päivi Jalo Kirjoittaja, sanoittaja