Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Viro-päivä teki naapuria taas tunnetummaksi

Lauantaina Pohitullin koululla Uudessakaupungissa vietettiin jo kahdeksannen kerran Viro-päivää. Ohjelmassa oli erilaisia Viroon liittyviä luentoja ja muun muassa Laitilassa toimiva Viro-kauppa oli tuonut esille ison joukon Viro-tuotteita. Kahden vuoden välein järjestettävän Viro-päivän yhtenä vakioluentona on ollut Minun Vironi. Tällä kertaa omasta Virostaan kertoi toimittaja Jarmo Virmavirta. – Viro on kiinnostanut minua pitkään, mutta kiinnostuksen alkulähdettä en ole oikein kyennyt paikallistamaan. Osasyy on varmaan äidissäni, hän on Viipurista ja kävi aikanaan Kelkkalan Kisailijoiden ryhmän mukana Virossa ja kertoi aina positiivisesti tuosta matkasta. Tosin matkaan liittyi negatiivisena asiana se, että miehet eivät osanneet juoda Viru Valgeaa asiallisesti. Tiiviimpää yhteistyötä Viron suuntaan Virmavirta alkoi rakentaa 1980-luvun puolivälissä ollessaan Turun Sanomien päätoimittajana. – Tartossa toimi siihen aikaan pieni lehti, jonka johdossa oli nuoria fiksuja kavereita, jotka uskoivat jo silloin, että Neuvostoliitto hajoaa ja he halusivat olla valmiita. Siitä käynnistyi yhteistyö, jonka puitteissa Turun Sanomat muun muassa järjesti kontakteja, joiden avulla tartolaiset saivat parempaa tekniikkaa ja pääsivät myös mukaan Turun Sanomien koulutukseen. Vastavuoroisesti tartolaiset kirjoittivat juttuja Turun Sanomiin. – Aikanaan lehti muutti Tallinnaan ja otti vanhan nimensä Postimees. Se on pitkään ollut Viron suurin lehti ja nykyään se on monipuolinen mediakonserni radio- ja tv-kanavineen. Virmavirta muutti itse Viroon 2000-luvun alussa ja kirjoitti puolestaan Postimees-lehteen kolumneja kymmenkunta vuotta. Ennen Viron toista itsenäistymistä Suomella ei ollut valtiollisia suhteita Viroon, vaan kaikki kulki Moskovan kautta. Sen sijaan kulttuurisuhteet olivat. – Erityisesti 1990-luvun muutosvaiheessa vahvat kulttuurisuhteet tulivat voimakkaana esiin. Sanoihan presidentti Koivistokin, että kyllä kulttuurin nimissä voi kaikenlaista harrastaa.   Jopa puolustusvoimilla oli Viroon yhteyksiä silloin, kun Viro kuului Neuvostoliittoon, sinne annettiin teknistä apua ja koulutusta. Lisäksi kuntien välinen yhteistyö lisääntyi ja monilla vapaaehtoisjärjestöillä oli toimintaa Virossa. – Itsekin tutustui virolaisiin nuoriin nouseviin poliitikkoihin, esimerkiksi Siim Kallas kävi puhumassa vuoden 1988 Turun Sanomien seminaarissa. Hänen viimeinen lauseensa kuului näin: Neuvostoliitto hajoaa. Sen verran totesin seminaarista juttua tekevälle toimittajalle, että sitä ei kannata ihan otsikkoon laittaa. Laitilassa asuva Helina Reiman päivysti Eestin puodin myyntipöydän takan. Eestin puoti on toiminut Laitilassa yli kolme vuotta. Siellä myydään monenlaisia Virossa valmistettu tuotteita, lähinnä elintarvikkeita. – Suomalaiset käyttävät eestiläisten mielestä paljon enemmän makeita mausteita, me taas pidämme enemmän ihan perusmausta. Esimerkiksi suolakurkku tai salaatit tai silli, ihan kaikessa se erottuu. Laitilassa asuu paljon virolaisia ja he muodostavat Eestin puodin perusasiakasjoukon, mutta yhä enemmän paikkaan ovat löytäneet myös suomalaiset. – Etsitään uusia ja erilaisia makuja ja vaikka olemme naapurikansoja ja ruokailutottumukset ovat maailmanlaajuisesti hyvin samanlaisia, niin paljon löytyy pieniä eroja, jotka saattavat miellyttää. Laitilan Eestin Puoti on marraskuun puolivälissä muuttamassa Laitilassa isompiin tiloihin, jolloin valikoimiin voidaan ottaa lisää tuotteita.