Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Niukka toimeentulo syö elämäniloa

Vanhustenviikolla oli Vehmaan vanhusneuvoston järjestämä juhla Vinkkilän seurakuntatalolla. Puhujaksi tilaisuuteen olimme saaneet Kelan pääjohtaja Elli Aaltosen. Esityksessään hän toi esille mm., että minimieläkkeen ostovoima on Eu-vertailussa meillä heikko, vaikkakin asuntotuki ja hoitotuki parantavat hiukan tilannetta. Toimeentulotukea haetaan lisäksi lääkkeisiin, hoitokorvauksiin ja palveluasumiseen. Mutta miksi emme pärjää vertailussa? Eläkeläisillä, jotka esimerkiksi Vehmaalla ovat menneet eläkkeelle noin 10-20 vuotta sitten, on eläke useimmiten tosi pieni. Se taas johtuu siitä, kun täällä maaseudulla ei ole oltu ansiotyössä, vaan on työskennelty kotona ja hoidettu lapset siinä samalla. Näin ollen eläke on usein vain 800 euroa kuukaudessa. Jos ei ole muita tuloja, niin toimeentulo on todella vaikeata. Eläkkeet ovat jääneet jälkeen jatkuvasti, koska muille tulleet indeksikorotukset on eläkeläisten osalta puolitettu jo usean vuoden ajan. Valtiovalta on toivonut, että eläkeläiset asuisivat mahdollisimman pitkään kotona, mutta toisaalta on vaikeuttanut sen toteutumista. On tullut maksettavaksi useita maksuja kuten esimerkiksi kiinteistövero, jätemaksut, sähkövero ym. Ennen sähkömaksuja yritettiin pitää alhaalla liimaamalla pieniä lappuja, joissa muistutettiin sähkön säästämisestä. Nyt ei sekään enää auta koska maan hallituksen myytyä Fortumin sähköverkot yksityiselle Carunalle ovat sähkönsiirron kuukausimaksut nousseet todella paljon. Vaikka ei sähköä käyttäisi ollenkaan, niin kuukausimaksulasku tulee varmasti ja tuo tuloja sijoittajille. Maaseudulla asuvan, joka usein asuu omistamassaan omakotitalossa, on vaikea saada muitakaan elämistä helpottavia tukia kuten asunto- ja toimeentulotukia. Niistä suurin osa menee kaupungeissa vuokralla asuville. Maaseudun kylät kuolevat, kun koulut kylistä lopetettiin. Koulu oli se, joka toi uusia asukkaita ja antoi kylälle yhteenkuuluvaisuutta. Tämäntapaiset päätökset vievät maaseutua huonompaan suuntaan vaikka puolueet julistavatkin, että pidetään koko Suomi asuttuna. Lopulta maaseudun omassa talossa pieneläkkeen varassa asuva kohtaa maaltapaon seurauksena suuren pettymyksen, kun päätyessään pakon edessä asuntonsa laittamisesta myyntiin ja saamillaan varoilla asunnon hankkimisesta taajamasta, huomaakin, ettei asunto menekään kaupaksi. Kelan pääjohtaja totesi, että eläkeläiset tarvitsevat asumiseen tukea, mutta miten se tänä päivänä toteutetaan? Ennen kuntien omistamissa vanhainkodeissa, oli sitten rikas tai köyhä, kuntalainen sai saman palvelun. Nyt hoito eriarvoistuu, kun eri palveluista pitää vanhuksen itse maksaa. Vehmaalla on toiminut vanhusneuvosto vuodesta 2009 ja sen mukana 25 vapaaehtoisten joukko, joka on joka viikko ollut valmiina kiertämään saunassa oleville papiljotit päähän ja samoin vetäneet Vinkkilässä joka maanantai kerhoa kotona oleville vanhuksille. Karaokelaulut ovat kaikuneet Margareettakodissa. Lämmin kiitos heille. Olette tuoneet iloa monelle. Ymmärrän, että Suomessa on pitänyt tehdä monia säästöjä, mutta jokainen ymmärtää, että on väärin laittaa säästökohteiksi pienen eläkkeen varassa elävät maaseudun eläkeläiset. Heidän elantoaan pitäisi helpottaa esimerkiksi poistamalla kiinteistövero yli 75-vuotiailta –  heiltä jotka ovat olleet rakentamassa maatamme nykyistä vaikeampina aikoina. Heidän asumisolojaan voitaisiin parantaa myös muuttamalla kotitalousvähennys heidän kohdaltaan kotitalousavustukseksi. Eduskuntakeskusteluissakin on usein todettu kuinka kotitalousvähennys helpottaa omassa kodissaan asuvia. Tosiasia on kuitenkin, että suurimman hyödyn siitä saavat suurituloiset. Kuulin radiosta, että vain 7 prosenttia eläkeläisistä käyttää sitä. Pienituloisella ei ole juuri varoja ostaa palveluita ja kun maksetut verotkin ovat vähäiset, niin verovähennyksellä ei ole juuri merkitystä. Siksi heille pitäisi myöntää kotitalousavustus, jolla pienituloinen eläkeläinen saisi teetettyä pienen remontin kotiinsa. Linja-autoliikenne sopii harvoille ja silloin vanhus on taksisetelin varassa tai joku hyvä naapuri kuljettaa. Vaalien lähestyessä olkaa nyt kuulolla ja viekää näitä asioita eteenpäin. Maija Jaakkola-Angervuori